- Ohjeet ja vinkit
- Lammikot
- Akvaarioiden hoito
- Akvaariokalojen esittely ja hoito
- Akvaarion selkärangattomat
- Tietoa terraarioharrastuksesta
- Terraarioeläinten esittely ja hoito
- Terraarioon sopivia akvaariokasveja
- Harjasgekko
- Jemenin kameleontti
- Jättiläismaakotilot
- Karoliinan anolislisko
- Koristesarvisammakko
- Kovakuoriaiset - Kampasarviset
- Kovakuoriaiset - Kukkakuoriaiset
- Kreikankilpikonna
- Kuningasboa
- Kuningaskäärmeet
- Kuningaspyton l. pallopyton
- Leopardigekko
- Madagaskarin päivägekko
- Mangrovetaskuravut
- Nelivarvaskilpikonna
- Nuolimyrkkysammakot
- Pantterikameleontti
- Parta-agama
- Piikkihäntäagamat
- Sateenkaariboa
- Sinikieliskinkki
- Sukkanauhakäärmeet
- Tokee-gekko
- Vesiagamat
- Vihreä iguaani / leguaani
- Viljakäärme
- Viljakäärmeen lisääntyminen
- Tuote-esittelyt
- Kasviesittelyt
Sateenkaariboa

Tieteellinen nimi: Epicrates cenchria
Yleisimmät alalajit terraario-oloissa:
Brasilian sateenkaariboa, Epicrates cenchria cenchria
Kolumbian sateenkaariboa, Epicrates cenchria maurus
Englanniksi: Rainbow boa
Sateenkaariboa on saanut nimensä kauniista suomutuksestaan, joka auringoinvalossa taittaa valoa sateenkaaren väreissä.
Sateenkaariboa on myrkytön laji ja kuuluu boakäärmeisiin (Boidae).
Luonnossa sateenkaariboa on paikoin uhanalainen, ja sen vuoksi lajia koskee kansainvälinen CITES-sopimus (Convention on International Trade in Endangered Species of Wild Fauna and Flora). Kaikki sateenkaariboan alalajit kuuluvat CITES-liitteeseen II. EU-alueella ne on luokiteltu EU:n lajiliitteeseen B, mikä tarkoittaa, että lajin kaupankäynti on sallittua, mutta sen alkuperä täytyy aina pystyä todistamaan. Kun sateenkaariboa myydään, myyjän tulee antaa ostajalle CITES-asiakirjat tai muu virallinen alkuperätodistus, joka osoittaa eläimen olevan terraario-oloissa kasvatettu ja laillisesti hankittu. Ostajan velvollisuus on säilyttää nämä asiakirjat koko eläimen eliniän ajan, sillä ne voivat olla tarpeen viranomaisille tai esimerkiksi eläimen mahdollisen jälleenmyynnin yhteydessä.
Levinneisyys ja alalajit
Sateenkaariboa esiintyy laajalla alueella Etelä- ja Väli-Amerikassa Costa Ricasta Argentiinaan ja Paraguayhin. Lajista tunnetaan kymmenkunta alalajia, joista harrastuksessa yleisimmät ovat Brasilian sateenkaariboa ja Kolumbian sateenkaariboa. Brasilian sateenkaariboan väritys on upea: sillä on kirkkaan oranssinruskea pohjaväri ja selvästi erottuvat kuviot. Kolumbian sateenkaariboa on sävyltään suklaan- tai pronssinruskea, ja sen kuviot näkyvät himmeämmin. Täysikasvuisen sateenkaariboan pituus vaihtelee yleensä 150–190 senttimetrin välillä, mutta suurimmat yksilöt voivat kasvaa yli kahden metrin mittaisiksi. Brasilian sateenkaariboa on usein kookkaampi ja näyttävämmän värinen kuin Kolumbian. Hyvin hoidettu sateenkaariboa voi elää jopa 20–25 vuotta tai enemmän.
Terraario
Minkälainen terraario?
Sateenkaariboa tarvitsee tilavan, turvallisen ja helposti puhdistettavan terraarion, jossa on riittävästi piilopaikkoja ja mahdollisuuksia kiipeillä. Terraarion tulee jäljitellä trooppisia oloja: lämpöä, kosteutta ja varjoisia suojapaikkoja. Koska laji kaipaa kosteutta terraarioonsa, toimii lasinen terraario hienosti, sillä lasi kestää kosteuden hyvin.
Terraarion koko
Aikuiselle sateenkaariboalle sopii vähintään 120 x 60 cm pohjapinta-ala ja noin 100 cm korkeus. Pieniä poikasia kasvatetaan huomattavasti pienemmissä terraarioissa - mutta ne kasvavat nopeasti ja tarvitsevat lisää tilaa kasvaessaan.
Terraarioihin voit tutustua täällä >
Pohjamateriaali:
Sateenkaariboa tarvitsee pohjan, joka säilyttää kosteutta ja tukee terraarion trooppista ilmapiiriä. Hyviä vaihtoehtoja ovat erilaiset hakepohjat, kuten mänty-, pyökki- tai korkkihake. Ne pitävät terraarion siistinä, ovat helposti vaihdettavia ja luovat luonnollisen näköisen ympäristön. Hake ei myöskään paakkuunnu helposti, ja sen alle jäävä ilma auttaa estämään homeen muodostumista.
Toinen hyvä vaihtoehto on humuspohjainen materiaali tai erilaiset humusseokset. Ne sitovat tehokkaasti kosteutta, mahdollistavat kaivamisen ja tukevat myös elävien kasvien kasvua terraariossa. Yksi ratkaisu on yhdistää näitä materiaaleja: hake kerroksen pinnalle pitämään terraario siistinä ja humus sen alle säilyttämään kosteuden. On toki huomioitava, että käärme ei kunnioita kasveja tai pohjamateriaalin eri kerroksia millään lailla - se saattaa hyvinkin myllätä pohjaa ja sekoittaa niin kasvit kuin pohjamateriaalitkin.
On tärkeää välttää pöliseviä kuivikkeita ja sellaisia pohjamateriaaleja, jotka kuivuvat nopeasti. Liian kuiva alusta voi vaikeuttaa käärmeen nahanluontia. Säännöllinen sumutus ja riittävän suuri vesiastia täydentävät oikeanlaisen pohjamateriaalin käyttöä.
Pohjamateriaalit terraarioihin löydät täältä >
Sisustus
Terraarioon sijoitetaan kiipeilymahdollisuuksia ja erilaisia piilopaikkoja, jotka tarjoavat sateenkaariboalle mahdollisuuden käyttäytyä lajityypillisesti. Tämä käärme on erinomainen kiipeilijä, joten sen terraariossa käytetään turvallisia rakenteita, kuten lehtipuiden tukevia oksia ja paksuja köysiä. Mahdollisuuksien mukaan terraarioon voi lisätä myös tasanteita, joilla käärme voi levätä ja tarkkailla ympäristöään.
Piilopaikat ovat tärkeitä, sillä ne lisäävät käärmeen turvallisuuden tunnetta ja vähentävät stressiä. Käärme tarvitsee vähintään kaksi erilaista piilopaikkaa – yhden lämpimälle alueelle ja toisen viileämmälle puolelle terraariota – jotta se voi valita sopivan mikroilmaston kulloisenkin tarpeensa mukaan.
Pohjamateriaalit terraarioihin löydät täältä >
Kasveja
Kasvit tekevät terraariosta paitsi luonnollisemman näköisen myös toimivamman ympäristön sateenkaariboalle. Aidot kasvit auttavat ylläpitämään ilmankosteutta, tarjoavat lisäpiiloja ja luovat vivarium-tyyppisen kokonaisuuden, joka muistuttaa käärmeen luonnollista elinympäristöä. Koska sateenkaariboa on kookas käärme, kasvien tulee olla tukevia ja kestää sen kiipeilyä ja liikkumista. Hyviä vaihtoehtoja ovat esimerkiksi vahvalehtiset ja paksuvarsiset kasvit, jotka sietävät kosteutta ja varjoisia olosuhteita.
Jos aitojen kasvien ylläpito ei ole mahdollista, voit käyttää myös laadukkaita tekokasveja. Ne kestävät hyvin boan liikkeitä, eivät vaadi hoitoa ja luovat silti vihreän, suojaavan tunnelman terraarioon. Voit myös yhdistää aitoja kasveja ja keinotekoisia kasveja, jolloin saavutetaan sekä toimivuus että esteettisyys.
Tutustu aitoihin kasveihin TÄÄLLÄ >
Tutustu tekokasveihin TÄÄLLÄ >
Lämpötila
Sateenkaariboa tarvitsee terraarioonsa lämpötila-alueen, joka jäljittelee sen trooppista alkuperäympäristöä. Peruslämpötilan tulisi olla noin 25°C, mutta terraariossa täytyy olla myös lämpimämpi alue, jossa lämpötila kohoaa noin 30°C asteeseen. Tätä kutsutaan lämmittelyalueeksi, ja se on tärkeä käärmeen aineenvaihdunnan ja ruoansulatuksen kannalta.
Sateenkaariboa - kuten muutkin käärmeet - on vaihtolämpöinen eläin, mikä tarkoittaa, että sen ruumiinlämpö riippuu ympäristön lämpötilasta. Siksi on tärkeää, että terraariossa on sekä lämpimämpi että viileämpi puoli. Näin käärme pystyy itse hakeutumaan kulloinkin sopivaan lämpöön – esimerkiksi sulattamaan ruokaa lämpimässä tai lepäämään viileämmässä. Tämä valinnanmahdollisuus tukee sen hyvinvointia ja vähentää stressiä.
Lämpötila saadaan aikaan esimerkiksi keraamisilla lämmittimillä, lämpömatoilla, -kaapeleilla tai lämpölampuilla. Lämpölähteet on aina suojattava, jotta käärme ei pääse kosketuksiin niiden kanssa ja saa palovammoja. Yölämpötilaa voidaan laskea hieman, mutta sen ei tulisi pudota alle 22–23 asteen. Tarkkaile lämpötilaa lämpömittarilla niin terraarion viileämmässä, kuin lämpimämmässäkin kohdassa säännöllisesti.
Tutustu lämpölamppuihin TÄÄLLÄ >
Tutustu muihin lämmitysratkaisuihin TÄÄLLÄ >
Valaistus
Sateenkaariboa ei tarvitse ultraviolettisäteilyä (UVB) siinä määrin kuin monet liskot ja kilpikonnat, jotka tarvitsevat sitä kalsiumaineenvaihduntaan ja luuston kehitykseen. Käärme saa tarvitsemansa ravintoaineet hyvin ruokituista ravintoeläimistä.
Valaistuksella on silti tärkeä merkitys. Päivä–yö-rytmi auttaa käärmettä pysymään virkeänä ja tukee sen luonnollista käyttäytymistä. Käytännössä tämä tarkoittaa 10–12 tunnin valaistusta päivässä. Valon ei tarvitse olla kovin voimakas, mutta sen tulisi valaista terraario tasaisesti.
UV-valoa voi halutessaan käyttää, sillä sen on havaittu lisäävän käärmeen aktiivisuutta ja voivan parantaa yleistä hyvinvointia. Tärkeintä on, että valaistus on turvallinen ja mahdollisimman luonnonmukainen, tukien samalla eläimen vuorokausirytmiä.
Sateenkaariboa ei tarvitse ultraviolettisäteilyä (UVB) siinä määrin kuin monet liskot ja kilpikonnat, jotka tarvitsevat sitä kalsiumaineenvaihduntaan ja luuston kehitykseen. Käärme saa tarvitsemansa ravintoaineet hyvin ruokituista ravintoeläimistä. Valaistuksella on silti tärkeä merkitys. Päivä–yö-rytmi auttaa käärmettä pysymään virkeänä ja tukee sen luonnollista käyttäytymistä. Käytännössä tämä tarkoittaa 10–12 tunnin valaistusta päivässä. Valon ei tarvitse olla kovin voimakas, mutta sen tulisi valaista terraario tasaisesti.
UVA-valo voi olla käärmeelle hyödyllinen, sillä sen tiedetään lisäävän aktiivisuutta ja tukevan luonnollista käyttäytymistä. UVB-valoa voi käyttää halutessaan, mutta se ei ole välttämätön. Vinkkinä: monissa lämpölamppuspoteissa on mukana myös UV-säteilyä, joten samalla lamppuratkaisulla voi kenties hoitaa sekä lämmön että valon tarpeen.
Tutustu terraariolamppuihin TÄÄLLÄ >
Kosteus
Sateenkaariboa elää luonnossa trooppisissa sademetsissä, joten se tarvitsee huomattavasti korkeampaa ilmankosteutta kuin monet muut käärmelajit. Sopiva ilmankosteus terraariossa on 70–80 %, ja sen ylläpito on tärkeää sekä yleisen hyvinvoinnin että onnistuneen nahanluonnin kannalta. Kosteutta voidaan ylläpitää säännöllisellä sumutuksella, yleensä kerran tai pari päivässä. Sumutuksen voi tehdä yksinkertaisesti käsikäyttöisellä pumppupullolla, mutta isommissa terraarioissa voi olla helpompaa käyttää automaattista sumutusjärjestelmää, joka pitää kosteuden tasaisempana.
Lisäksi terraariossa tulisi olla iso vesiastia, jossa käärme voi halutessaan kylpeä kokonaan. Pesuvadin kokoinen kylpyallas on aikuisellekin käärmeelle jo riittävä, käärme menee astiassa kerälle. Vesiastia ei ainoastaan lisää ilmankosteutta, vaan toimii käärmeen juomapaikkanakin. Monet harrastajat tarjoavat sateenkaaribolle myös kostean piilopaikan (ns. wet-box), esimerkiksi kannellisen laatikon, jossa on kosteaa turvetta tai sammalta. Käärme hakeutuu sinne etenkin nahanluonnin aikaan.
On tärkeää muistaa, että liian kuiva ympäristö voi aiheuttaa ongelmia nahanluonnissa ja hengitysteissä, kun taas liiallinen kosteus ilman hyvää ilmanvaihtoa voi johtaa homeeseen ja bakteerikasvustoon. Siksi kosteuden ylläpitämisessä kannattaa yhdistää sumutus ja toimiva ilmanvaihto.
Vaihtoehtoja kosteuden ylläpitoon löytyy täältä >
Ruokinta
Luonnossa sateenkaariboa saalistaa pieniä nisäkkäitä ja lintuja, jotka se tappaa "kuristamalla". Terraariossa käärmeen ruokintaan käytetään pakasteena myytäviä, lämpimässä vedessä sulatettuja jyrsijöitä, kuten hiiriä ja rottia. Eläviä saaliseläimiä ei Suomessa saa lain mukaan käyttää, joten kaikki ruoka tarjotaan etukäteen lopetettuna.
Ruokaeläin valitaan käärmeen koon mukaan: sopivan kokoinen saalis on yleensä suurin piirtein yhtä paksu kuin boan vartalon paksuin kohta. Nuoria poikasia ruokitaan viikoittain pienillä hiirenpoikasilla, kun taas aikuisille riittää keskikokoisia tai isoja rottia kahden–neljän viikon välein.
Ruokaeläin kannattaa tarjota pitkien pinsettien avulla, jotta käärme ei ruoasta tohkeissaan tule napanneeksi hoitajaansa kädestä. Saalis voidaan sulattaa lämpimässä vedessä, ja sen kevyt heiluttaminen pinseteissä aktivoi käärmeen saalistusviettiä.
Monipuolisuus ravinnossa ei haittaa lainkaan: vaikka hiiret ja rotat ovat pääasiallinen ravinto, voi silloin tällöin tarjota esimerkiksi gerbiilejä, hamstereita tai kananpoikia. Erillisiä vitamiini- tai kalsiumlisiä ei tarvita, sillä käärme saa kaiken tarvitsemansa hyvin ruokituista saaliseläimistä.
Nahanluonti
Sateenkaariboa kasvaa koko elämänsä ajan, ja kasvuun liittyy säännöllinen nahanluonti. Terve käärme luo nahkansa kokonaisena, yhtenä kappaleena, mikä kertoo siitä, että olosuhteet terraariossa ovat oikeat.
Nahanluontiin valmistautuva käärme muuttuu usein sameaksi ja sen silmät voivat näyttää maitomaisilta. Tänä aikana se voi olla ärtyneempi ja vetäytyä piiloon ja kosteaan. Kun nahka alkaa irrota, käärme yleensä hieroo itseään oksia, juurakoita tai kiviä vasten ja lopulta kuoriutuu ulos uudessa kirkkaassa väriloistossaan.
Jos nahka ei irtoa kokonaisena, vaan repaleisina palasina, syynä on usein liian alhainen kosteus. Tällöin käärmeen oloa voi helpottaa esimerkiksi kostean piilopaikan avulla tai nostamalla terraarion ilmankosteutta sumutuksella. Tarvittaessa käärmeen voi myös laittaa hetkeksi kostean pyyhkeen tai sanomalehtien sekaan, jotta nahka pehmenee ja irtoaa.
Onnistunut nahanluonti on tärkeä osa käärmeen hyvinvointia ja hyvä mittari terraarion olosuhteiden toimivuudesta.
Terveys ja hyvinvointi
Hyvinvoiva sateenkaariboa on aktiivinen, valpas ja sillä on kirkkaat silmät sekä ehjä, tasainen iho. Se syö säännöllisesti ja luo nahkansa kokonaisena ilman ongelmia. Terraarion oikeat olosuhteet – lämpö, kosteus, piilopaikat ja riittävä tila – ovat avainasemassa käärmeen terveyden ylläpidossa. Yleisimpiä ongelmia ovat nahanluonnin vaikeudet, jotka johtuvat usein liian kuivasta ympäristöstä. Myös hengitystietulehdukset voivat kehittyä, jos ilma on yhtä aikaa liian kosteaa ja huonosti kiertävää. Ruoansulatusongelmat taas liittyvät usein väärään lämpötilaan tai liian suuriin saaliseläimiin.
Sateenkaariboa, kuten mikä tahansa matelija, voi kantaa salmonellaa osana normaalia suolistoflooraansa. Siksi käsihygienia on tärkeää: aina kun käärmettä tai sen terraariota on käsitelty, kädet tulee pestä huolellisesti.
Jos käärme kieltäytyy ruoasta pitkäksi aikaa, käyttäytyy poikkeavasti tai vaikuttaa sairaalta, on syytä kääntyä matelijoihin perehtyneen eläinlääkärin puoleen. Säännöllinen seuranta ja hoitopäiväkirjan pitäminen auttavat havaitsemaan muutokset ajoissa.