Pitkähäntälisko

 

Tieteellinen nimi: Takydromas sexlineatus
Englanniksi:  The Six-striped Long-tailed Lizard

 

Pitkähäntälisko on siro, nopealiikkeinen ja erittäin mielenkiintoinen terraariolisko, joka tunnetaan poikkeuksellisen pitkästä hännästään. Häntä voi olla jopa neljä kertaa vartalon pituinen, ja suurin osa eläimen kokonaismitasta muodostuukin siitä. Liskon kokonaispituus on täysikasvuisena noin 30–36 cm, mutta vartalo itsessään jää vain noin 6–7 cm mittaiseksi. Pitkähäntälisko on päiväaktiivinen, ketterä ja aktiivinen, mutta oikeissa olosuhteissa myös rauhallinen ja stressinsietokykyinen laji. Lajin keskimääräinen elinikä terraario-olosuhteissa on noin 5–6 vuotta.

Lajin luontainen levinneisyysalue kattaa Kaakkois-Aasian, Kiinan sekä Etelä-Venäjän alueita. Luonnossa pitkähäntäliskot elävät kosteissa metsissä ja ruohikkoisilla alueilla, joissa ne liikkuvat pääosin kasvillisuuden yläosissa. Ne tarkkailevat ympäristöään mielellään korkealta oksilta, pensaista tai ruohonlatvoista, mutta saalistavat ajoittain myös maanpinnalla. Tämä tekee lajista puoliarboreaalisen, mikä tulee huomioida terraarion suunnittelussa.

Terraario

Pitkähäntälisko on kooltaan pieni, mutta se hyötyy tilavasta ja rakenteellisesta terraariosta. Mitä enemmän tilaa, korkeutta ja kasvillisuutta terraariossa on, sitä enemmän lajille ominaista käyttäytymistä pääsee seuraamaan. Terraarion tulisi tarjota sekä korkeutta että pituutta, sillä liskot liikkuvat paljon ja käyttävät mielellään koko tilan hyväkseen. Terraarion leveyden olisi hyvä olla vähintään noin 60 cm, ja korkeudeksi riittää jo 60–70 cm, vaikka vieläkin korkeampi terraario mahdollistaa monipuolisemman ja virikkeellisemmän sisustuksen. Pienelle ryhmälle sopii parhaiten pystysuunnassa painottuva terraario, jossa on runsaasti oksia ja kasveja.

 

Pohjamateriaali:
Pohjamateriaalin tulisi muistuttaa metsänpohjaa ja sitoa kosteutta hyvin. Pitkähäntälisko sopii erinomaisesti bioaktiiviseen terraarioon, jossa elävät kasvit, mikroeliöt ja luonnonmukainen rakenne tukevat eläimen hyvinvointia. Kevytrakenteisena lajina se ei vahingoita kasveja kiipeillessään, mikä tekee siitä hyvän valinnan vehreään ja luonnonmukaiseen ympäristöön.

 

Sisustus
Sisustuksessa kannattaa hyödyntää runsaasti oksia, köynnöksiä, kasveja, kaarnanpaloja ja muita luonnonmukaisia elementtejä. Pitkähäntälisko liikkuu ja kiipeilee paljon ja viettää suuren osan ajastaan kasvillisuuden yläosissa, joten terraarion tulisi tarjota monipuolisia kiipeilyreittejä eri korkeuksilla sekä suojaisia lepopaikkoja, jotka tukevat lajille ominaista käyttäytymistä.

 

Kasveja
Terraarioon voi laittaa aitoja, piikittömiä ja myrkyttömiä kasveja, joita ei ole käsitelty torjunta-aineilla. Suositeltavia ovat nopeakasvuiset tai vahvarunkoiset kasvilajit. Vaihtoehtoisesti voidaan käyttää tekokasveja, jotka kestävät hyvin liskon aktiivista kiipeilyä.

 

Lämpö

Matelijat ovat vaihtolämpöisiä eläimiä, eli ne eivät pysty säätelemään ruumiinlämpöään itse. Siksi terraarioon tarvitaan lämpötilaeroja, joiden avulla eläin voi lämmittää itseään, viilentyä ja säädellä aineenvaihduntaansa luonnollisella tavalla. Selkeä lämpögradientti tukee ruoansulatusta, aktiivisuutta ja yleistä hyvinvointia, ja antaa liskolle mahdollisuuden valita itselleen sopivin lämpötila eri vuorokauden aikoina. Siksi myös pitkähäntälisko tarvitsee lämpöpaikan, jossa lämpötila nousee noin 32–35 asteeseen, kun taas terraarion viileämpi alue voi olla noin 23–26 astetta. Yöllä lämpötila saa laskea noin 21–23 asteeseen. 

 

PitkähäntäliskoValaistus

UVB-säteily on matelijoille tärkeää, sillä sen avulla eläin pystyy muodostamaan D3-vitamiinia, jota tarvitaan kalsiumin imeytymiseen ja luuston normaaliin kehittymiseen. Ilman riittävää UVB-valaistusta kalsium ei hyödynny oikein, mikä voi pitkällä aikavälillä johtaa luusto-ongelmiin ja yleiseen heikkenemiseen. Terraariossa UVB-valaistus korvaa luonnon auringonvalon ja mahdollistaa matelijalle lajille ominaisen, terveen elämänrytmin. Koska pitkähäntälisko on päiväaktiivinen laji, UVB-valaistus on välttämätön osa sen hoitoa. Luonnossa laji elää usein kasvillisuuden suojassa, joten UV-säteilyn ei tarvitse olla voimakkainta mahdollista, mutta sitä on oltava riittävästi. Paistattelupaikoilla tavoiteltava UV-indeksi on noin 3–4. Valot pidetään päällä noin 10–12 tuntia vuorokaudessa, ja sekä UVB-valo että lämmitys sammutetaan yöksi. 

 

Kosteus

Laji tarvitsee kosteutta noin 70–80 prosentin verran. Tämä saavutetaan kosteutta sitovalla pohjamateriaalilla ja säännöllisellä sumutuksella. Ajastimella toimiva sumutus-/ tai sadetusjärjestelmä helpottaa rutiineissa!
Terraariossa pidetään lisäksi aina raikasta vettä erillisessä kupissa. Juomavesikupin ei tarvitse olla syvä, sillä liskot eivät hakeudu veteen, vaikka osaavatkin uida tarvittaessa.
 


Käytös

Pitkähäntäliskoja voidaan pitää pienissä ryhmissä. Yleensä paras yhdistelmä on yksi uros ja useampi naaras. Urokset voivat olla keskenään aggressiivisia, joten useamman uroksen yhteiselämää ei suositella. Naaraat tulevat yleensä hyvin toimeen keskenään. Liskot viestivät toisilleen muun muassa pään nyökyttelyllä ja raajojen heiluttelulla.

pitkähäntäliskoRavinto

Pitkähäntälisko on ketterä ja aktiivinen hyönteissyöjä, joka saalistaa luonnossa monipuolisesti pieniä selkärangattomia. Terraariossa sen ruokavalion tulisi koostua elävistä, sopivan kokoisista hyönteisistä, jotka liikkuvat ja aktivoivat liskon luontaista saalistuskäyttäytymistä. Hyviä ruokahyönteisiä ovat pienet sirkat, heinäsirkat, torakat, kärpäset sekä banaanikärpäset. Satunnaisesti voidaan tarjota myös pieniä vahamatoja tai jauhomatoja, mutta näitä vain harvoin niiden korkeamman rasvapitoisuuden ja kitiinikuoren vuoksi.

Ruokahyönteiset on hyvä ruokkia laadukkaalla ja ravinteikkaalla rehulla ennen tarjoamista, jotta lisko saa mahdollisimman ravintoarvoista saalista. Eri hyönteislajeilla on erilaiset ravintoarvot, ja myös kasvatusolosuhteet vaikuttavat niiden ravintosisältöön, joten ruokavalion monipuolisuus on tärkeää. Torakat ovat ravintoarvoltaan tasapainoinen vaihtoehto, sillä ne sisältävät kohtuullisesti rasvaa ja runsaasti proteiinia. Sirkat ovat erittäin proteiinipitoisia, mutta myös niiden kohdalla on hyvä vaihdella ruokintaa muiden hyönteisten kanssa.

Poikasia ruokitaan pienikokoisilla hyönteisillä useammin, yleensä lähes päivittäin, jotta kasvu on tasaista ja turvallista. Aikuinen pitkähäntälisko pärjää harvemmalla ruokinnalla, ja hyönteisiä tarjotaan tavallisesti useita kertoja viikossa yksilön aktiivisuuden ja kunnon mukaan. Ruokintamäärät kannattaa sovittaa niin, että kaikki saalis tulee syödyksi eikä terraarioon jää ylimääräisiä hyönteisiä häiritsemään liskoa.

Kaikki ruokahyönteiset tulee pölyttää kalsiumjauheella säännöllisesti. Lisäksi ruokintaan lisätään monivitamiinivalmiste noin kerran viikossa. Riittävä kalsiumin ja vitamiinien saanti on tärkeää luuston, lihaksiston ja yleisen hyvinvoinnin kannalta, erityisesti kasvavilla yksilöillä.


Lisääntyminen

Oikeissa olosuhteissa pitkähäntäliskot lisääntyvät melko helposti. Lisääntyminen vaatii hyväkuntoiset aikuiset, riittävän tilan sekä oikean lämpö- ja valaistusrytmin. Naaras munii muutaman munan suojaisaan paikkaan, usein kasvien juurelle tai rakenteisiin. Munat kehittyvät parhaiten lämpimässä ja kosteassa ympäristössä. Poikaset ovat erittäin pieniä ja tarvitsevat hienojakoista ravintoa sekä huolellisesti suunnitellun kasvatusympäristön.

Pitkähäntälisko on eloisa, kaunis ja mielenkiintoinen laji, joka sopii hyvin harrastajalle, joka arvostaa luonnonmukaista terraariota ja aktiivista eläintä. Oikein suunniteltu ympäristö tekee lajista helppohoitoisen ja tarjoaa runsaasti seurattavaa.