- Ohjeet ja vinkit
- Lammikot
- Akvaarioiden hoito
- Akvaariokalojen esittely ja hoito
- Akvaarion selkärangattomat
- Tietoa terraarioharrastuksesta
- Terraarioeläinten esittely ja hoito
- Terraarioon sopivia akvaariokasveja
- Harjasgekko
- Jemenin kameleontti
- Jättiläismaakotilot
- Karoliinan anolislisko
- Koristesarvisammakko
- Kovakuoriaiset - Kampasarviset
- Kovakuoriaiset - Kukkakuoriaiset
- Kreikankilpikonna
- Kuningasboa
- Kuningaskäärmeet
- Kuningaspyton l. pallopyton
- Leopardigekko
- Madagaskarin päivägekko
- Mangrovetaskuravut
- Nelivarvaskilpikonna
- Nuolimyrkkysammakot
- Pantterikameleontti
- Parta-agama
- Piikkihäntäagamat
- Pitkähäntälisko
- Rukoilijasirkat
- Sateenkaariboa
- Sinikieliskinkki
- Sukkanauhakäärmeet
- Tarantulat
- Tokee-gekko
- Vesiagamat
- Vihreä iguaani / leguaani
- Viljakäärme
- Viljakäärmeen lisääntyminen
- Tuote-esittelyt
- Kasviesittelyt
Piikkihäntäagamat
Heimo: Agamidae, alaheimo: Uromastycinae (tai Leiolepidinae, lähteestä riippuen), suku: Uromastyx
Englanniksi: spiny-tailed lizards / Mastigures
Piikkihäntäagamat ovat kestäviä ja näyttäviä, alkujaan Afrikasta kotoisin olevia aavikkoliskoja.
Ne ovat pääasiassa kasvissyöjiä ja vaativat lämpimän, kuivan ja tilavan terraarion.
Eri lajien tieteellisiä nimiä, aikuispituuksia ja suomenkielisiä nimiä:
Uromastyx acanthinura — 40 cm ("Pohjois-Afrikan piikkihäntäagama")
Uromastyx aegyptia aegyptia — 75 cm ("Egyptin piikkihäntäagama")
Uromastyx aegyptia leptieni — 51 cm ("Leptienin piikkihäntäagama")
Uromastyx aegyptia microlepsis — 75 cm ("Pienisuomuinen Egyptin piikkihäntäagama")
Uromastyx alfredschmidti — 43 cm ("Schmidtin piikkihäntäagama")
Uromastyx benti — 39 cm ("Punainen piikkihäntäagama")
Uromastyx dispar dispar — 38 cm ("Tavallinen piikkihäntäagama")
Uromastyx dispar flavifasciata — 50 cm ("Keltajuovainen piikkihäntäagama")
Uromastyx dispar maliensis — 38 cm ("Malin piikkihäntäagama")
Uromastyx geyri — 38 cm ("Geyrin piikkihäntäagama")
Uromastyx macfadyeni — 22 cm ("MacFadyenin piikkihäntäagama")
Uromastyx nigriventris — 42 cm ("Mustavatsainen piikkihäntäagama")
Uromastyx occidentalis — 54 cm ("Lännen piikkihäntäagama")
Uromastyx ocellata — 28 cm ("Täplähäntäagama")
Uromastyx ornata ornata — 37 cm ("Kirjopiikkihäntäagama")
Uromastyx ornata philbyi — 34 cm ("Philbyn piikkihäntäagama")
Uromastyx princeps — 27 cm ("Prinssipiikkihäntäagama")
Uromastyx thomasi — 26 cm ("Thomaksen piikkihäntäagama")
Uromastyx yemenensis — 30 cm ("Jemenin piikkihäntäagama")
Osa nimistä on suoria käännöksiä tai yleisesti käytettyjä nimityksiä harrastajien keskuudessa, sillä vakiintuneita suomenkielisiä nimiä ei ole kaikille lajeille.
Minkälainen terraario?
Terraarioksi soveltuu parhaiten sivuluukuilla ja hyvällä ilmanvaihdolla varustettu lasinen tai MDF terraario. Vanha akvaario ei ole ihanteellisin, sillä ilmanvaihdon kannalta se ei oikein tahdo toimia. Lisäksi lisko voi pitää uhkaavana yläpuolelta tapahtuvia hoitotoimenpiteitä.
Terraarion koko:
Piikkihäntäagamien koko vaihtelee lajista riippuen paljon, joten terraarioidenkin kokosuosituksissa on eroja.
Yleissääntönä terraariota valitessa voidaan käyttää seuraavaa:
- Pienimmille lajeille vähimmäiskoko: 120 x 50 x 60 cm (pituus x leveys x korkeus)
- Erittäin suurille lajeille kuten Uromastyx aegyptia: 240 x 120 x 120 cm
Laskentakaava terraarion vähimmäismitoille (SVL = pituus kuonosta kloakkiaukkoon, eli pituus ilman häntää):
Pituus = SVL × 6
Leveys = SVL × 2
Korkeus = SVL × 2
Jos et tiedä aikuisen yksilön SVL-mittaa, voit käyttää karkean arvion mukaan koko liskon pituutta ja varmistaa, että terraario on vähintään kolme kertaa sen pituinen sekä vähintään yhtä leveä ja korkea
Terraarioihin voit tutustua täällä >
Minkälainen pohjamateriaali?
Käytä turvallista, pölytöntä materiaalia, kuten hienolaatuista terraariokäyttöön tarkoitettua hiekkaa. Vältä karkeaa hiekkaa ja soraa. Yksi hyvä vaihtoehto on sekoittaa hienolaatuista hiekkaa ja lannoittamatonta turvetta keskenään – näin pohjamateriaali on mukavan irtonaista.
Mikäli huomaat liskon syövän irtonaista pohjamateriaalia, on syytä harkita pohjamateriaalin vaihtoa esimerkiksi akvaarioissa käytettävään kivitaustaan, tai vastaavaan materiaaliin, jota lisko ei pääse syömään, sillä pohjamateriaalin syömisessä voi piillä suolitukoksen riski.
Pohjamateriaalit terraarioihin löydät täältä >
Yksin vai porukalla?
Piikkihäntäagamaa voi hienosti pitää yksin - ja tätä tyypillisesti suositellaankin.
Jos kuitenkin haluat useita liskoja, voi useimpia lajeja pitää pareittain tai pienissä haaremeissa, joissa on yksi koiras ja useampi naaras. Tämä kuitenkin edellyttää, että terraario on vähintään kaksi kertaa suurempi kuin yksittäiselle liskolle suositeltu vähimmäiskoko. Lisäksi on hyvä muistaa, ettei ole takeita siitä, että yksilöt tulevat toimeen keskenään.
Minkälainen valaistus?
Koska piikkihäntäagamat ovat päiväaktiivisia, ne tarvitsevat kirkasta ja voimakasta valoa, joka jäljittelee luonnollista auringonvaloa. Valaistus vaikuttaa paitsi liskon aktiivisuuteen, myös ruokahaluun ja yleiseen hyvinvointiin.
Suositeltava valaisin on kirkas lamppu, jossa värilämpötila on noin 6500 kelviniä - se on vahvasti yhteydessä piikkihäntäagaman henkiseen ja fyysiseen hyvinvointiin. On tärkeää huomioida, että kirkas "päivänvalolamppu" ei korvaa UVB-valoa, joka on välttämätön piikkihäntäagaman D3-vitamiinin tuotannolle ja kalsiumin aineenvaihdunnalle. Siksi terraariossa tulisi olla sekä tehokas UVB-lamppu että päivänvalolamppu.
Huomioitavaa on, ettei UVB kulje lasin läpi. UVB-valaisin sijoitetaan sen vuoksi joko terraarion sisäpuolelle, tai verkkokannen päälle.
Terraarion UVB valaistuksen löydät täältä >
Loisteputket ilman UVB löydät täältä >
Minkälainen lämpötila?
Terraarion peruslämpötila saa olla noin 25-29°C astetta. Lämmittelypaikan lämpötila voi nousta 45-50°C. Yöksi lämpö saa laskea 18-24°C asteeseen asti, joten öisin terraariota ei tyypillisesti tarvitse lämmittää lainkaan.
Terraariokäyttöön tarkoitettuja lämmitysratkaisuja on markkinoilla paljon. Suositeltavinta on aina pyrkiä toteuttamaan terraarion olosuhteet mahdollisimman lähelle sitä, mitä ne luonnossakin ovat. Tästä syystä terraarion lämpölähteenä voi käyttää lämpölamppua, sillä luonnossakin lämpö tulee ylhäältä, auringosta. Muita vaihtoehtoja ovat esimerkiksi keraamiset lämmittimet ja lämpömatot – tai eri vaihtoehtojen yhdistely.
Tarkkaile lämpötilaa lämpömittarilla säännöllisesti sekä terraarion viileässä että lämpimässä osassa.
Tutustu lämpölamppuihin TÄÄLLÄ >
Tutustu muihin lämmitysratkaisuihin TÄÄLLÄ >
Ruokinta
Piikkihäntäagamat ovat luonnostaan kasvissyöjiä. Nuorilla yksilöillä voidaan käyttää pieniä määriä eläinperäistä ravintoa, mutta aikuisille hyönteisiä ei suositella säännöllisesti. Liiallinen eläinproteiinin käyttö voi aiheuttaa terveysongelmia, kuten munuaisvaurioita.
Päivittäinen ruokavalio koostuu pääasiassa tuoreista lehtivihanneksista. Ruokavalion perustana voivat olla voikukanlehdet, lehtikaali, endiivi, sinappikaali, sinimailanen ja muut myrkyttömät villiyrtit. Lisänä voidaan antaa pieniä määriä raastettua porkkanaa, kesäkurpitsaa, kurkkua, kurpitsaa, fenkolia, vihreitä papuja ja satunnaisesti esimerkiksi marjoja. Pinaattia voi antaa vain hyvin pieniä määriä.
Kesäisin on hyvä hyödyntää luonnonkasveja, kuten voikukanlehtiä ja -kukkia, piha- ja vesiratamoa, vesiheinää, apilaa ja ruohoa. Kaikki luonnonkasvit tulee kerätä puhtailta alueilta ja varmistaa, että ne ovat myrkyttömiä.
Vältettäviä ovat mm. pinaatti, avokado, sitrushedelmät ja hedelmien siemenet.
Kasvisaterian päälle suositellaan siroteltavaksi kalsiumjauhetta noin kerran viikossa ja monivitamiinijauhetta 1–2 kertaa kuukaudessa.
Joillekin yksilöille voidaan antaa myös iguaanien tai maakonnien kuivaruokia, mutta nämä tulee aina turvottaa huolellisesti ennen tarjoamista. Nuorille yksilöille kuivaruokaa voi tarjota korkeintaan kahdesti viikossa, aikuisille korkeintaan kerran viikossa. Alle kolmen kuukauden ikäisille kuivaruokaa ei suositella lainkaan, sillä se voi aiheuttaa ummetusta.
Vesi: Useimmat piikkihäntäagamat saavat tarvitsemansa nesteen ruoasta. Voit tarjota matalan vesiastian, mutta varmista, ettei se nosta ilmankosteutta liikaa.
Nahanluonti
Piikkihäntäagama luo nahkansa säännöllisesti. Varmista, että vanha nahka irtoaa kokonaan, erityisesti varpaista, hännästä ja silmien ympäriltä. Epätäydellinen nahanluonti voi johtua esimerkiksi ravinteiden puutteesta.
Käytös
Terve piikkihäntäagama on päivisin aktiivinen, syö hyvin ja liikkuu normaalisti. Jos lisko on passiivinen, ei syö, laihtuu tai käyttäytyy oudosti, se voi olla merkki sairaudesta. Tällöin on hyvä kääntyä matelijoihin perehtyneen eläinlääkärin puoleen.
Käsittely
Piikkihäntäagama ei ole sylilemmikki, eikä sitä tule käsitellä turhaan. On kuitenkin hyödyllistä, että eläin tottuu rauhalliseen käsittelyyn, jotta hoitotoimenpiteet ja mahdolliset eläinlääkärikäynnit sujuisivat helpommin. Anna liskolle aikaa tottua uuteen ympäristöönsä ainakin viikon tai kahden ajan ennen käsittelyharjoitusten aloittamista. Käsittele liskoa aina rauhallisesti ja tue sen kehoa molemmilla käsillä. Älä koskaan nosta piikkihäntäagamaa hännästä.
Hygienia
Pese kädet aina ennen ja jälkeen liskon käsittelyn tai terraarion siivoamisen. Matelijat voivat kantaa salmonellabakteeria osana niiden luonnollista suolistoflooraa.
Lisääntyminen
Piikkihäntäagamat voivat lisääntyä hyvin terraario-olosuhteissa, mutta ne tarvitsevat selkeän talvikauden laukaistakseen lisääntymiskäyttäytymisen. Talvilepo kestää yleensä joulu–maaliskuun, jolloin lämpötilaa ja valaistusta lasketaan asteittain. Talvikauden kesto ja lämpötilat riippuvat lajista ja sen luonnollisesta elinalueesta.
Parittelu tapahtuu tavallisesti keväällä talvilevon jälkeen. Naaras munii touko–kesäkuussa. Munat haudotaan kuivassa vermikuliitti-vesiseoksessa suhteessa noin 4 osaa vermikuliittia ja 1 osa vettä. Haudontalämpötila on 29–31 astetta, ja haudonta kestää 55–65 vuorokautta lajista ja olosuhteista riippuen.
Poikaset alkavat syödä muutaman päivän kuluttua kuoriutumisesta. Ne hoidetaan kuten aikuiset, mutta poikasterraarion lämpötilat voivat olla hieman matalammat ja valaistus himmeämpi ensimmäisten viikkojen ajan.
Tutustu haudonta-astioihin täällä >
Mukavia hetkiä terraarioharrastuksen parissa!
