Nuolimyrkkysammakot

Yleistä nuolimyrkkysammakoista

Nuolimyrkkysammakot (Dendrobatidae) ovat pieniä, trooppisia sammakoita, jotka hurmaavat kirkkailla väreillään ja aktiivisella olemuksellaan. Ne tulevat Keski- ja Etelä-Amerikan sademetsistä, missä ne elävät kosteissa, lämpimissä oloissa kasvillisuuden suojassa. Harrastuksessa ne tunnetaan erityisesti näyttävästä ulkonäöstään, ja siksi ne ovat monen sammakkoharrastajan suosikkeja ympäri maailman.

Lajeja on runsaasti — yli kaksisataa — ja niitä esiintyy useissa eri suvuissa. Terraarioharrastuksessa tavataan yleisimmin Dendrobates, Phyllobates ja Epipedobates -sukujen edustajia. Virallisia, suomennettuja nimiä näille sammakoille on harvassa, joten tieteellinen nimi on yleensä paras tunniste, kun haluaa tarkempaa tietoa jostain tietystä lajista.

Nuolimyrkkysammakoiden koko vaihtelee paljon: suurimmat yksilöt voivat kasvaa noin kuuden sentin mittaisiksi, mutta monet lajit jäävät huomattavasti pienemmiksi. Niiden elinalueet ulottuvat Nicaraguasta aina Amazonin sademetsien kautta Etelä-Amerikan pohjoisosiin.

Myrkyllisyys luonnossa ja lemmikkinä

Nimensä nämä sammakot ovat saaneet erikoisesta historiallisesta käytöstä: tietyt Etelä-Amerikan alkuperäiskansat ovat käyttäneet muutamien lajien ihon erittämää hermomyrkkyä metsästysnuolien kärjissä. Luonnossa myrkky muodostuu ravinnosta — tietyistä hyönteisistä, joita sammakot eivät saa terraariossa. Tästä syystä vankeudessa syntyneet ja kasvatetut yksilöt eivät nykytiedon mukaan ole myrkyllisiä - mutta eläimiin on silti hyvä suhtautua terveellä kunnioituksella. Perussääntö on joka tapauksessa sama kaikilla sammakkoeläimillä: vältä käsittelyä. Niiden ohut, herkkä ja puoliläpäisevä iho ei kestä ihmisen iholta siirtyviä rasvoja, likaa tai hajusteita. Jos sammakkoon pitää syystä tai toisesta koskea, siirrä sammakko varovasti esim. pakasterasian avulla sen sijaan, että koskisit siihen käsin.

Käyttäytyminen

Nuolimyrkkysammakot ovat pääosin päiväaktiivisia ja viihtyvät kosteassa aluskasvillisuudessa ja sammaleisilla metsäpohjilla. Ne liikkuvat vilkkaasti, etsivät ravintoa ja käyttävät värejään sekä ääntään kommunikointiin. Koiraat ilmoittavat olemassaolostaan lajille tyypillisellä äänellä, joka voi olla hennon sirittävä tai hyvinkin kantava lajista riippuen. Reviirit voivat olla pieniä, mutta niitä puolustetaan päättäväisesti.

Terraario

Minkälainen terraario?

Nuolimyrkkysammakoille parhaiten sopiva terraario muistuttaa mahdollisimman paljon niiden luonnollista elinympäristöä: lämmintä, kosteaa ja rehevää sademetsän pohjakerrosta. Käytännössä paras valinta on lasinen, liukulasiovilla varustettu terraario, jossa on sekä hyvä ilmanvaihto että mahdollisuus ylläpitää korkeaa ilmankosteutta. Tärkeää on myös, että terraarion sisällä lämpö ja kosteus pysyvät tasaisina — voimakkaita lämpötilavaihteluita tulisi välttää.

Terraarion koko

Terraarion kokoa mietittäessä kannattaa huomioida ennen kaikkea eläinten määrä, laji ja terraarion rakenne. Pienikokoiselle lajiparille sopiva vähimmäiskoko on noin 40 × 60 × 40 cm, mutta suurempi terraario tekee sekä sammakoiden elämästä että hoitamisesta helpompaa.

Reilu pohjapinta-ala antaa eläimille mahdollisuuden liikkua, piileskellä ja käyttäytyä lajityypillisesti, ja suurempi vesimäärä sekä maapinta auttavat pitämään olosuhteet vakaampina. Korkeus ei nuolimyrkkysammakoille ole yhtä tärkeä kuin pinta-ala, mutta jos terraarioon laitetaan bioaktiivinen pohja tai runsaasti kasvillisuutta, on ylimääräinen korkeus erittäin hyödyllinen. Se mahdollistaa sekä paksumman pohjakerroksen että monitasoisen ja luonnollisen sisustuksen.

Terraarioihin voit tutustua täällä >

Pohjamateriaali

Nuolimyrkkysammakoille sopii erinomaisesti bioaktiivinen pohjarakenne, joka jäljittelee luonnollista sademetsän maaperää. Bioaktiivinen pohja on itseään ylläpitävä ekosysteemi: pieneliöt hajottavat jätettä, kasvit hyötyvät ravinteista ja kosteus pysyy tasaisena. Oikein rakennettuna se vähentää terraarion siivoustarvetta ja luo vakaat olosuhteet sekä eläimille että kasveille. Pohjarakenne voi olla esimerkiksi tällainen:

1. Viemärikerros

Pohjimmaiseksi tulee ns. viemärikerros, joka kerää ylimääräisen kosteuden pois kasvualustasta ja estää kasvien juurien mätänemisen. Tähän sopivat esimerkiksi hydrosora, kevytsora tai laavakivi. Tavallinen paksuus on muutama sentti, mutta jos terraarion ilmankosteus on erityisen korkea, kerrosta voi kasvattaa noin 10 senttiin. Halutessasi voit asentaa kerrokseen myös ohuen poistoputken, jonka kautta ylimääräinen vesi voidaan imeä pois tarvittaessa.

2. Suodatuskerros

Viemärikerroksen päälle asetetaan esim. suodatinverkko, muoviritilä, mattosuodatinlevy tai tiheä kangas. Tämän kerroksen tehtävä on pitää kasvualusta paikoillaan, mutta päästää ylimääräinen vesi valumaan läpi alempaan viemärikerrokseen.

3. Kasvualusta

Varsinainen kasvualusta muodostaa suurimman osan pohjasta. Hyviä vaihtoehtoja ovat esimerkiksi turve, humus, kookoskuitu, kaarnahake tai näiden sekoitus. Tavoitteena on ilmava rakenne, joka säilyttää kosteuden mutta ei jää märäksi tai tiiviiksi. Kasvualustaa kannattaa laittaa vähintään 10–15 cm kerros, etenkin jos terraariossa on kasveja tai pohjaa puhdistavia pieneliöitä, kuten siiroja.

4. Pintakerros ja pieneliöt

Kasvualustan päälle levitetään kerros kuivia lehtiä (esim. tammi tai pyökki). Lehtikarike auttaa pitämään kosteuden tasaisena, tarjoaa piilopaikkoja sammakoille ja hajoaa vähitellen osaksi pohjaa. Vanhoja lehtiä kannattaa täydentää säännöllisesti.

Pohjan voi viimeistellä bioaktiivisilla apureilla: hyppyhäntäiset ja siirat pitävät pohjan elävänä ja hajottavat jätettä tehokkaasti. Vapauta ne lehtikerrokseen ja anna ekosysteemin asettua rauhassa.

Siirojen hoidosta voit lukea TÄÄLTÄ
Hyppyhäntäisten hoidosta voit lukea TÄÄLTÄ

Bioaktiivinen pohja ei vaadi suuria huoltotoimia. Pohjan tulee pysyä tasaisen kosteana, mutta ei vetisenä — ylimääräinen vesi poistetaan tarvittaessa viemärikerroksesta. Pintaa kannattaa sumuttaa säännöllisesti, ja lehtikerros pitää uusia silloin tällöin. Kokonaisuudessaan pohjaa ei yleensä tarvitse vaihtaa kokonaan, sillä hyvin toimiva bioaktiivinen pohja pysyy käyttökelpoisena pitkään.

Pohjamateriaalit terraarioihin löydät täältä >

Sisustus

Nuolimyrkkysammakot viihtyvät rehevässä ja monimuotoisessa ympäristössä, joka tarjoaa piilopaikkoja, kosteutta ja pieniä tasoeroja. Hyvin suunniteltu sisustus tekee terraariosta paitsi näyttävän myös turvallisen ja rauhoittavan sammakoille. Piilopaikat ovat tärkeässä roolissa: sammakot haluavat mahdollisuuden vetäytyä suojaan kasvien, korkkikaarnan, juurakoiden tai kivien väliin. Erilaiset oksat ja kaarnapalat tuovat korkeutta ja rakennetta. Sammakot eivät kaipaa laajoja kiipeilyalueita kuten jotkut liskot, mutta moni laji arvostaa pieniä, suojaisia tasoja kasvillisuuden lomassa, joihin ne voivat istahtaa tarkkailemaan ympäristöä.

Monissa nuolimyrkkysammakkoterraarioissa on myös vesialue tai allas, joka lisää kosteutta ja jäljittelee luonnon olosuhteita. Vesi tulee pitää puhtaana ja tarvittaessa suodatettuna, jotta bakteerit eivät pääse lisääntymään. Vesialueen reunat kannattaa tehdä loiviksi, jotta sammakot pääsevät helposti kulkemaan sen yli.

Tutustu somisteisiin täällä >

Kasveja

Elävät kasvit eivät ainoastaan näytä upeilta — ne myös tukevat terraarion olosuhteita: ylläpitävät ilmankosteutta, tasapainottavat mikroilmastoa ja tarjoavat suojaisia piilopaikkoja. Helppoja ja hyväksi todettuja lajeja ovat esimerkiksi:

Tutustu kaikkii terraariokasveihimme TÄÄLLÄ >

Lämpötila

Nuolimyrkkysammakot viihtyvät tasaisessa, lämpimässä ympäristössä. Koska sammakkoeläimet ovat vaihtolämpöisiä, ne eivät pysty säätelemään ruumiinlämpöään itse – siksi ympäristön lämpötilan on oltava tarkkaan hallittu.

Ihannelämpötila nuolimyrkkysammakoille on noin 22–26 °C päivällä. Yöllä lämpötila voi laskea hieman, mikä vastaa luonnollista rytmiä. Useimmissa kodeissa huoneenlämpö ja terraarion valaistus riittävät pitämään lämpötilan sopivana. Jos lämpötila jää liian alhaiseksi, lisälämmitystä voidaan tuoda maltillisesti lämpömatolla tai lämpölampulla. Lamppu asetetaan tarpeeksi etäälle, jotta sammakot eivät pääse kuumille pinnoille.
Jos terraariossa on valepohja ja vesitila, akvaariolämmitin veden alla voi olla erinomainen ratkaisu – se lämmittää samalla myös ilmaa ja ylläpitää kosteutta.

On tärkeää tarkkailla lämpötilaa säännöllisesti, myös eri kohdissa terraariota. Lämpömittari onkin välttämätön varuste jokaisessa terraariossa. Sammakoille on hyvä tarjota pieni lämpötilaero, jotta ne voivat valita itselleen sopivan paikan. Yöksi lämmitystä voi vähentää esimerkiksi ajastimen avulla, jolloin syntyy luonnollinen vuorokausirytmi. Jos lämpötila nousee liikaa, kannattaa siirtyä loisteputkivalaistukseen, vähentää huoneenlämpöä tai siirtää terraario viileämpään paikkaan.

Tutustu lämpölamppuihin TÄÄLLÄ >
Tutustu muihin lämmitysratkaisuihin TÄÄLLÄ >

Valaistus

Nuolimyrkkysammakot eivät ole riippuvaisia UVB-valosta samalla tavalla kuin monet matelijat, mutta hyvä, kirkas päivänvalovalo on suotavaa. Valaistus pitää terraarion rytmin selkeänä, tukee kasvien kasvua ja kannustaa sammakoita aktiivisuuteen. Hyvä ratkaisu on terraariokäyttöön tehty loisteputki tai laadukas LED-valaistus, joka valaisee terraarion tasaisesti. Valot pidetään päällä yleensä 12 tuntia vuorokaudessa, mikä jäljittelee trooppista päivärytmiä.

Tutustu terraariolamppuihin TÄÄLLÄ >

Kosteus ja ilmankosteuden ylläpito

Korkea ilmankosteus on nuolimyrkkysammakoiden hyvinvoinnin kulmakivi. Nämä eläimet tulevat trooppisesta sademetsäympäristöstä, jossa kosteus pysyy lähes jatkuvasti korkeana. Ihanteellinen suhteellinen ilmankosteus on 80–100 %, mikä tukee sammakon ihon kosteustasapainoa ja ylläpitää kasveille sopivaa mikroilmastoa.

Sumutus ja sadetus

Pienessä terraariossa riittää usein säännöllinen käsisumutus pari kertaa päivässä. Vesi kannattaa sumuttaa hienojakoisella suihkeella, jotta ilma kostuu ilman, että pohja vettyy liikaa. Isoissa terraarioissa kosteuden hallinta helpottuu automaattisilla sadetinjärjestelmillä. Niissä hienojakoinen vesisumu leviää tasaisesti koko terraarioon, mikä ylläpitää vakaampia olosuhteita ja vähentää käsityötä. Sadetinjärjestelmä kannattaa kytkeä ajastimeen, jolloin sumutus tapahtuu säännöllisesti päivän aikana.

Toinen hyvä vaihtoehto on ultraäänisumutin, joka luo hienoa vesihöyryä ja nostaa ilmankosteutta. Sitä voi käyttää joko pääasiallisena kosteuslähteenä tai sadetinjärjestelmän tukena. Sumutin on erityisen hyödyllinen, jos terraarion ilmankosteus laskee helposti kuivissa huoneolosuhteissa.

Haihtuminen ja ilmankierto

Vesialue tai valepohjan vesitila tukee kosteuden pysymistä tasaisena, sillä vesi haihtuu vähitellen ilmaan. Samalla on kuitenkin huolehdittava riittävästä ilmanvaihdosta — seisova, lämmin ja kostea ilma on erinomainen kasvualusta homeelle ja bakteereille. Hyvin suunniteltu ilmanvaihto pitää olosuhteet raikkaina ja terveellisinä.

Kosteuden seuraamiseen kannattaa käyttää luotettavaa terraarion kosteusmittaria, löydät ne TÄÄLTÄ >

Tarvikkeet sopivan kosteuden ylläpitoon löydät täältä >

Ruokinta

Nuolimyrkkysammakot ovat hyönteissyöjiä ja koska sammakot ovat pieniä, myös niiden ravinto koostuu hyvin pienikokoisista ötököistä. Yleisimpiä ruokaeläimiä ovat banaanikärpäset, pienet sirkat, hyppyhäntäiset ja siirat. Suuremmat yksilöt voivat syödä myös buffalomatoja tai pieniä jauhomatoja, mutta paksukuoriset ötökät eivät sovi pienimmille sammakoille. On hyvä muistaa, että yksilöiden välillä voi olla eroja: yksi sammakko saattaa innostua tietyistä hyönteisistä, toinen ei.

Pienillä sammakoilla on nopea aineenvaihdunta, joten niille on tarjottava ruokaa päivittäin. Poikaset hyötyvät jopa useammasta ruokintakerrasta vuorokaudessa tai jatkuvasti saatavilla olevasta pienestä hyönteismäärästä. Ruokaa annetaan sen verran, että osa hyönteisistä jää terraarioon liikkumaan — tämä antaa sammakoille tekemistä ja jäljittelee luonnollista ravinnonhakukäyttäytymistä.

Jotta sammakot pysyvät hyvässä kunnossa, ruokavalion tulee olla mahdollisimman monipuolinen. Käytä vaihtelevasti erilaisia pieniä hyönteisiä ja pölytä ne vitamiini- ja kivennäisvalmisteella ennen tarjoilua. Tämä auttaa ehkäisemään puutostiloja ja tukee sammakon immuunijärjestelmää ja ihon terveyttä.

Myymälästämme löydät elävät ruokahyönteiset. Yhteystietomme >
Tutustu lisäravinteisiin TÄÄLLÄ >

Lisääntyminen

Nuolimyrkkysammakoiden sukupuolten erottaminen ei ole aina helppoa — erityisesti nuorilla yksilöillä erot voivat olla lähes huomaamattomia. Aikuisena koiraat ovat usein hieman pienempiä ja sirompia, ja monilla lajeilla myös aktiivisempia ääntelijöitä. Naarailla voi olla leveämpi vartalo ja pyöreämpi vatsalinja.

Lisääntymiskausi käynnistyy, kun koiras alkaa houkutella naarasta reviirilleen kurnutuksella tai sirityksellä. Kun naaras hyväksyy kosiskelun, se laskee munat kosteaan ja suojaisaan paikkaan — esimerkiksi kasvin lehdelle, sammalen sekaan tai muuhun kosteaan koloon. Koiras hedelmöittää munat ja huolehtii niistä pitämällä ne kosteina.

Toukkien kuoriuduttua koiras kantaa ne usein selässään vesialtaaseen tai kasvin sopivan muotoiseen lehtiruusukkeeseen, jossa ne jatkavat kehitystään. Toukka-aika kestää tyypillisesti muutamia kuukausia, minkä jälkeen nuoret sammakot nousevat maalle pieninä, vaaleampina kopioina aikuisista. Värien kirkastuminen tapahtuu vähitellen kasvun myötä.

Lajikohtaiset erot lisääntymisen onnistumisessa ovat suuria: osa lajeista lisääntyy helposti, kun olosuhteet ovat kohdallaan, kun taas toiset vaativat erityisen tarkkaa kosteuden ja lämpötilan hallintaa sekä rauhallisen ympäristön. Lisääntyminen onnistuu parhaiten lajikohtaisesti hyvin suunnitellussa, vakaissa olosuhteissa, joissa kosteus, lämpötila ja piilopaikat muistuttavat luonnon sademetsää. Kokeneet harrastajat voivat saavuttaa toistuvia onnistumisia — ja parhaimmillaan seurata koko kehityskaaren kurnutuksesta pieniin, maalle nouseviin sammakonpoikasiin.