Lammikon pintakasvit

 

Lammikon pintakasvit voidaan jakaa kelluviin kelluskasveihin sekä kasveihin, jotka juurtuvat pohjaan, mutta niiden lehtiosa kelluu veden pinnalla.

 

Kelluskasvit

Kelluskasvit eivät tarvitse juurtumista maahan, vaan ne kelluvat vapaasti veden pinnalla ja saavat ravinteita suoraan vedestä. Istutettaessa niitä ei tarvitse kaivaa pohjaan, mutta kasvin koosta riippuen niitä voi olla tarpeen ohjata ja rajoittaa, jotta ne eivät peitä liikaa veden pintaa. Kelluvat kasvit viihtyvät hyvin, kun lammen pinta on rauhallinen, mutta ne voivat myös sietää kevyttä liikettä. Jos kasvit kasvavat liian tiheiksi, ne kannattaa harventaa säännöllisesti.

 

Esimerkkejä kelluskasveista

 

Kellussaniaiset, Salvinia sp.

Pieniä, kelluvia vesikasveja, joista monet on tunnettuja nopeasta kasvustaan ja kykeneväisyydestään peittää veden pintaa tiheällä kasvustolla. Kellusaniaiset kuuluvat saniaiskasveihin ja niitä on levinnyt trooppisiin ja subtrooppisiin alueisiin, mutta joillekin alueille Eurooppaan. Kasvin lehtiruodit ovat pieniä ja kelluvat veden pinnalla. Lehtien koko vaihtelee, mutta ne ovat noin 2–4 cm pitkiä. Kellussaniainen toimii hyvin veden pinnan varjostajana, mikä voi vähentää veden lämpenemistä kesäisin. Kellussaniainen muodostaa tiheitä, lappeelleen kasvavia kasvustoja, jotka voivat peittää suurenkin alueen veden pinnasta. 

Hoitovaatimukset: Laji viihtyy lämpimissä vesissä (noin 20–30°C).

Kasvupaikka: Kellussaniainen viihtyy parhaiten kirkkaassa, lämpimässä vedessä ja se tarvitsee runsaasti auringonvaloa kasvaakseen kunnolla. Se kasvaa nopeasti ja se menestyy myös ravinteikkaassa vedessä, joten se voi auttaa vähentämään veden liiallisia ravinteita ja täten vähentää levien kasvua.

Talvehtiminen: Suomessa talvehtiminen voi olla ongelmallista, sillä kellussaniainen ei kestä kylmiä talvivesiä. Talvella se on siirrettävä sisätiloihin tai lämpimään paikkaan. Jos kasvia ei voi siirtää, se kuolee talven aikana.

 

"Kellusrusolehti", Ludwigia helminthorrhiza

Laji voi olla mielenkiintoinen lisä lammikkoon. Sen hoidossa on kuitenkin joitain huomioon otettavia seikkoja, erityisesti Suomen ilmasto-olosuhteissa.

Hoitovaatimukset: Ludwigia helminthorrhiza on kosteikkokasvi, joka viihtyy matalassa vedessä tai liejuissa alueilla. Suomessa kasvi ei yleensä kestä talvea ulkona, sillä se on lämpimämpien alueiden kasvi. Se on monivuotinen, mutta Suomessa se käyttäytyy yksivuotisena kasvien tapaan, sillä pakkaset tuhoavat sen talvella. 
Hoidoltaan kasvi on muutoin melko helppo, eikä vaadi erityistä huolenpitoa, mutta se hyötyy ravinteikkaasta vedestä. Kasvatusveden tulee olla hapekasta ja puhdasta. Liiallinen ravinnepitoisuus voi johtaa kasvin liialliseen kasvuun ja saattaa aiheuttaa vesikasvuston epätasapainoa, joten kasvin kasvua on hyvä seurata. Luonnossa Ludwigia helminthorrhiza voi levitä nopeasti, mutta Suomessa kylmät talvet estävät sen leviämisen pitkäkestoisesti. Kasvi voi kuitenkin levitä lammikossa, jos siihen ei puututa, ja se saattaa peittää laajoja alueita, joten kasvua on hyvä kontrolloida.

Talvehtiminen: Koska tämä laji ei kestä Suomen talvea, se täytyy tuoda sisätiloihin talvehtimaan. Talvehtiminen vaatii valoisat ja lämpimät olosuhteet, esimerkiksi akvaariossa tai sisätiloissa, joissa lämpötila pysyy yli +10°C.

Kasvupaikka: Ludwigia helminthorrhiza kasvaa parhaiten matalassa vedessä (5–20 cm syvyydessä). Se voi kasvaa myös kosteassa maassa veden pinnan yläpuolella, mutta se tarvitsee riittävästi kosteutta ja aurinkoa. Kasvin lehdet voivat muuttua punertaviksi, jos se saa tarpeeksi valoa.

 

Pohjaan juurtuvat, kelluvat pintakasvit 

Kelluvat kasvit tarjoavat suojaa ja varjoa, estäen veden liiallista lämpenemistä ja vähentäen liiallista auringonvaloa, mikä voi vähentää levien kasvua. Ne voivat myös toimia elinympäristöinä hyönteisille ja vesieläimille, kuten sammakkoeläimille, jotka saavat suojapaikkoja lehtien alta.

 

Esimerkkejä


Lumpeet, Nymphaea sp.

Pohjaan kiinnittyvistä pintakasveista lammikoissa suosituimpia ovat erilaiset lumpeet. Nymphaea-suvun lumpeet ovat hyvin suosittuja ja kauniita lammikokasveja, jotka lisäävät esteettisyyttä ja parantavat veden laatua varjostamalla ja vähentämällä veden lämpenemistä. 

Hoitovaatimukset: Lumpeet viihtyvät parhaiten kohtuullisen matalassa vedessä, jossa niiden juuristo on kosketuksissa pohjasedimenttiin. Sijoita ne lammikon pohjalle ( tai istutusruukkuun ) noin 30–60 cm syvyyteen, riippuen lajikkeesta. On tärkeää varmistaa, että kasvin lehtien pinnat eivät ole veden pinnan yläpuolella, vaan ne kelluvat veden päällä.
Lumpeet tarvitsevat runsaasti auringonvaloa kasvaakseen hyvin. Niiden tulisi saada vähintään 4–6 tuntia suoraa auringonvaloa päivässä.
Ne viihtyvät lämpimissä vesissä, mutta kylmät talvet voivat vahingoittaa kasvia. 
Lumpeet vaativat puhdasta vettä, joka on vähintään kohtalaisen ravinteikasta. Lumpeet hyötyvät säännöllisestä ravinteiden saannista. Voit käyttää lammikko- ja akvaariokasveille tarkoitettuja kasviravinteita. Liiallinen ravinteiden määrä voi kuitenkin johtaa liialliseen kasvustoon ja levien muodostumiseen.
Vesi tulisi vaihtaa tarvittaessa ja tarkistaa säännöllisesti sen laatu (pH ja happipitoisuus).
Lumpeet ovat melko helppohoitoisia, mutta ne saattavat kasvaa liikaa ja täyttää lammikon, mikä voi estää muiden kasvien ja kalojen liikkumista. Kasvua kannattaa hallita leikkaamalla liialliset lehdet pois.

Talvehtiminen: Suomessa on suositeltavaa valita talvenkestäviä lajikkeita tai talvehtia lumpeet sisätiloissa pakkaselta suojattuina. Talvehtimiseen Suomessa on tärkeää muistaa, että lumpeet eivät kestä pakkasta. Ne voidaan joko nostaa lammikosta talveksi sisätiloihin tai muuhun suojattuun paikkaan, kuten kellariin, jossa ne eivät jäädy.

Jatka artikkelien lukemista tai siirry takaisin sivulle lammmikot