Lammikon kosteikkokasvit
Istutus ja hoito:
Kosteikkokasvit istutetaan yleensä 5–40 cm syvyyteen vedestä. Ne sopivat hyvin lammen rantoihin ja alueille, joissa vedenpinta vaihtelee. Tällöin kasvit voivat sietää vettä, joka nousee tai laskee ajoittain. Kasvit kannattaa istuttaa mullan avulla, mutta niiden juuriston on päästävä osittain veteen. Jos kasvi leviää liikaa, sitä voi rajata esimerkiksi matalilla raja-aidoilla tai istutuskoreilla.
Hyödyt:
Kosteikkokasvit auttavat ravinteiden poistamisessa vedestä ja tarjoavat suojapaikkoja hyönteisille, sammakkoeläimille ja vesilinnuille. Ne voivat myös lisätä lammen esteettistä arvoa, sillä monet kosteikkokasvit kukkivat kauniisti ja tuovat värikkäitä elementtejä ympäri vuoden.
Esimerkkejä:
Hirssisara ja muut Carex-suvun kasvit
Carex-suvun kasvit eli sarat ovat kestäviä, koristeellisia ja monikäyttöisiä kosteikon kasveja. Esimerkiksi hirssisara, Carex grayi, ihastuttaa erikoisilla "nuijamaisilla" siemenlatvoillaan, kun taas muut lajit, kuten Carex elata, Carex pendula ja Carex morrowii, tarjoavat vaihtelevia värejä ja kasvutapoja.
Kasvupaikka: Sarat sopivat erinomaisesti lammikon reunoille, kosteikkoihin ja suodatusalueille, missä ne paitsi koristavat maisemaa, myös sitovat ravinteita ja tukevat vesiekosysteemin hyvinvointia.
Istutus: Sarat viihtyvät kosteassa tai märässä maassa. Ne voidaan istuttaa suoraan kosteaan rantamaahan tai matalaan veteen n. 0–10 cm syvyyteen. Halutessa voit käyttää istutuskoreja, jolloin kasveja on helpompi siirtää tai jakaa myöhemmin.
Valo: Useimmat sarat pitävät auringosta tai puolivarjosta.
Talvehtiminen: Suurin osa Suomessa viljeltävistä saroista, kuten hirssisara, talvehtii hyvin lammikon reuna-alueilla. Talveksi kasvit voi jättää paikoilleen – leikkaa kuihtuneet lehdet keväällä.
Hoito: Kosteassa lammikkomiljöössä sarat eivät yleensä kaipaa erillistä lannoitusta. Jos kasvu näyttää heikolta, voit lisätä hieman hitaasti liukenevaa lannoitetta keväällä. Kasveja ei tarvitse leikata kasvukauden aikana, mutta kuihtunut lehdistö kannattaa siistiä keväällä. Isoksi kasvaneita tuppaita voi jakaa keväällä tai syksyllä.
Kurjenmiekat, Iris sp.
Kauniita ja kestäviä kosteikkokasveja, jotka sopivat erinomaisesti lammikoihin. Ne tunnetaan erityisesti upeista kukistaan, jotka tuovat väriä ja elävyyttä vesistön ympäristöön.
Kasvupaikka ja syvyys: Kurjenmiekka viihtyy parhaiten matalassa vedessä, mutta se voi kasvaa myös kosteassa maassa lammikon reunalla. Optimaalinen syvyys kasville on 1–15 cm syvyisessä matalikossa. Kasvi voi kestää myös hieman syvempää vettä, mutta se ei yleensä kasva hyvin, jos istutuskohta on yli 40 cm syvyydessä. Se tarvitsee aurinkoisen tai puolivarjoisan kasvupaikan, jossa se voi kukkia parhaimmillaan. Varjossa se voi kasvaa, mutta ei tuota yhtä runsaasti kukkia.
Kasvaminen ja levittäytyminen: Kurjenmiekka on nopeasti kasvava ja leviävä kasvi, joka voi muodostaa tiheitä kasvustorykelmiä, jos sitä ei rajoiteta. Kasvi lisääntyy sekä siemenistä että juurakoistaan, joten sen leviämistä on hyvä hallita erityisesti pienissä lammikoissa. Koska kasvi voi levitä nopeasti, on suositeltavaa istuttaa se kasvatuskoriin tai rajoittaa sen kasvualuetta, jos haluat estää sen hallitsemattoman leviämisen.
Kukinta ja esteettisyys: Kurjenmiekka kukkii kesäisin, yleensä kesä-heinäkuussa, ja sen kirkkaan keltaiset kukat tekevät siitä näyttävän kasvin lammikoissa ja kosteikoissa. Kukinta kestää usein useita viikkoja. Kurjenmiekka voi kasvaa jopa 1 m korkeaksi, ja sen leveät, pitkät lehdet luovat kauniin ja koristeellisen ilmeen lammikon ympärille.
Talvehtiminen: Kurjenmiekka on talvenkestävä kasvi, joka pystyy talvehtimaan Suomen oloissa. Se sietää kylmiä talvia ja jäätyy usein osittain, mutta sen juuristo säilyy elossa, ja kasvi tuottaa uutta kasvua keväällä. Talvella kasvin kukkivat osat kuihtuvat, mutta juurakko pysyy elossa, joten keväällä se alkaa kasvaa jälleen. Juurakot voivat olla herkempiä jäätymiselle, jos vesi jäätyy liian syvältä, mutta yleensä kasvi kestää talvehtimisen hyvin, kunhan se ei ole liian syvässä vedessä.
Hoito: Kurjenmiekka ei vaadi erityistä hoitoa, mutta jos kasvi leviää liikaa, sen kasvua voidaan hallita leikkaamalla tai poistamalla osia kasvin juuristosta. Jos kasvin kasvustoa on liikaa, sitä voi jakaa ja siirtää muihin osiin lammikkoa. Kasvin kukinnan jälkeen sen kuihtuneet kukat ja lehdet voidaan leikata pois, mutta itse kasvi voi jäädä paikalleen talvehtimaan. Kurjenmiekka voi hyötyä lannoituksesta keväällä, mutta se ei ole kovin vaativa ravinteiden suhteen.
Kafferinmiekka, Schizostylis sp.
Kafferinmiekat ovat upeita, loppukesällä kukkivia kosteikkokasvi, jotka hurmaavat kirkkaanpunaisilla, vaaleanpunaisilla tai valkoisilla tähtimäisillä kukilla. Ne tuovat väriä ja eloa puutarhaan syyskuukausina, jolloin monet muut kasvit jo lopettelevat kukintaansa. Kasvi muistuttaa ulkonäöltään gladiolusta, ja se sopii loistavasti lammikon reunoille, kosteille istutusalueille tai suihkulähteen lähistölle.
Kasvualusta: Schizostylis viihtyy parhaiten ravinteikkaassa, kosteahkossa mutta hyvin ojitetussa maassa. Se ei siedä seisovaa vettä tai jatkuvaa märkyyttä, joten istuta se lähelle veden äärelle, ei suoraan lampeen.
Valo: Tarvitsee aurinkoisen tai puolivarjoisen paikan. Mitä enemmän aurinkoa, sitä runsaampi kukinta.
Talvenkestävyys: Suomessa kasvi on vain osittain talvenkestävä, erityisesti vyöhykkeillä I–II. Paras suojaus talveksi on paksu talvisuojaus kerros (lehtiä, havuja, turvetta) tai kasvatus ruukussa, jonka voi siirtää talveksi viileään tilaan. Maan routimista kannattaa välttää.
Kastelu ja lannoitus: Pidä maa tasaisen kosteana koko kasvukauden ajan, erityisesti kuivina jaksoina. Voit antaa keväällä kevyen annoksen peruslannoitetta kukinnan tukemiseksi.
Lisääminen ja jakaminen: Kasvia voi jakaa keväällä. Se leviää hiljalleen juurakoiden avulla, mutta pysyy siistinä eikä ole aggressiivinen.
Rentukka, Caltha palustris
Kaunis kosteikkokasvi, joka kukkii aikaisin keväällä ja tuo värikästä ilmettä lammikoihin. Se on helppohoitoinen ja sopeutuu hyvin Suomen oloihin.
Kasvupaikka ja syvyys: Rentukka viihtyy matalassa vedessä ja kasvaa noin 5–30 cm syvyydessä.
Se sietää vaihtelevaa vedenpintaa ja voi kasvaa myös kosteassa maassa, kuten lammikon reunoilla.
Paras kasvupaikka on puolivarjoinen tai aurinkoinen alue, mutta se sietää myös varjoa.
Hoito ja kasvatus: Rentukka on helppo kasvattaa ja se ei vaadi erityistä hoitoa. Se on monivuotinen. Kasvin juurakko voi levitä ja se voi vaatia jonkin verran rajoittamista, jos se kasvaa liikaa.
Kukinta ja esteettisyys: Rentukka kukkii keväällä kirkkaan keltaisin kukin, jotka tuovat väriä lammikon reunoille. Se sopii hyvin muiden kosteikkokasvien kanssa.
Talvehtiminen: Rentukka on talvenkestävä Suomessa, mutta se talvehtii parhaiten, jos vesi ei jäädy aivan pohjaan asti ja kasvin juuristo saa talvella riittävästi suojattua tilaa ja kosteutta. Talven aikana kasvin maanosat voivat kuolla, mutta juuristo säilyy elossa ja tuottaa keväällä uutta kasvua.
Osmankäämi, Typha sp.
Näyttäviä kosteikkokasveja, jotka viihtyvät lammikoissa ja kosteikoissa. Nämä kasvit tunnetaan erityisesti niiden pitkistä, pystysuorista kukintovarsista. Osmankäämi on monivuotinen ja melko helppohoitoinen, mutta voi levitä nopeasti, joten sitä on hyvä hallita.
Kasvupaikka ja syvyys: Osmankäämi viihtyy parhaiten matalassa vedessä, noin 10–40 cm syvyydessä. Se tarvitsee aurinkoisia tai puolivarjoisia paikkoja kasvaakseen hyvin. Varjossa se voi kasvaa, mutta se ei kuki yhtä runsaasti. Osmankäämi kasvaa kosteassa maassa, kuten lammikon reunoilla tai kosteikoissa.
Kasvaminen ja levittäytyminen: Osmankäämi on nopeakasvuinen ja voi levitä juuristonsa avulla. Se voi muodostaa tiheitä rykelmiä, mikä tekee siitä hyvän suojakasvin vesilinnuille ja muille eläimille. Kasvin juuristo voi levitä laajalle alueelle, joten on suositeltavaa rajoittaa sen kasvualuetta, erityisesti pienemmissä lammikoissa. Voit rajoittaa sen leviämistä esimerkiksi istuttamalla sen kasvatuskoriin, joka estää juuriston leviämisen liikaa. Osmankäämi voi tarvita hoitoa, jotta se ei peitä liikaa alaa ja estä muiden kasvien kasvua.
Kukinta ja esteettisyys: Osmankäämi kukkii kesällä, ja sen kukinto on pitkä, ruskea pötkö, joka antaa kasville koristeellista ilmettä. Kukinta alkaa yleensä kesä-heinäkuussa. Kukinnan jälkeen kasvi tuottaa siemeniä, jotka voivat levitä ja auttaa kasvin leviämisessä. Kasvin korkeus voi vaihdella lajin mukaan, mutta yleisesti se voi kasvaa jopa 1–2 metriin, joten se on vaikuttava näky lammikoissa.
Talvehtiminen: Osmankäämi on talvenkestävä ja pystyy talvehtimaan Suomessa. Talvella kasvin maata tai juuristoa ei tarvitse erityisesti suojata, mutta vesi ja maa ei saa jäätyä liian syvältä. Talvella kasvin osat kuihtuvat, mutta juurakko säilyy elossa ja tuottaa uutta kasvua keväällä.
Hoito: Osmankäämi ei ole erityisen vaativa hoidon suhteen, mutta jos kasvi leviää liikaa, sen kasvua voi rajoittaa leikkaamalla tai poistamalla osia kasvin juuristosta. Jos kasvi kasvaa liian tiheästi, sen voi jakaa ja siirtää muihin osiin lammikkoa. Jos haluat estää osman käämin leviämistä liikaa, voit istuttaa sen kasvatuskoriin tai rajoittaa sen juuriston kasvua.
Jatka artikkelien lukemista tai siirry takaisin sivulle lammmikot