Lajin luonne ja käsiteltävyys
Terraarioeläimet eivät ole sylilemmikkejä – eikä niiden kuulukaan olla. Ne elävät onnellisinta elämäänsä, kun niillä on lajikohtaisesti sopivat olosuhteet ja oma rauha. Terraariossa vipeltävät värikkäät liskot, kivasti pörisevät kovakuoriaiset ja karikkeen seassa piilottelevat sammakot tarjoavat iloa ennen kaikkea tarkkailemalla, eivät jatkuvalla käsittelyllä.
Luonne ja käsiteltävyys ovat silti tärkeitä valintakriteerejä, kun harkitaan terraarioeläimen ostoa. Osa lajeista sietää rauhallista käsittelyä melko hyvin ja pysyy tyynenä ihmisen käsissä, kun taas toiset ovat arkoja, stressaantuvat nopeasti tai puolustautuvat puremalla, pakenemalla tai muilla keinoilla. Esimerkiksi monet käärmeet ja jotkin liskot voivat tottua maltilliseen käsittelyyn, mutta ne eivät odota ihmisen huomionosoituksia kuten vaikkapa koira.
Matelijan käyttäytymistä ohjaavat ensisijaisesti perusvaistot: ruoan etsintä, lisääntyminen, suojautuminen ja sopivan lämpötilan hakeminen. Tämä ei tee niistä vähemmän mielenkiintoisia – päinvastoin, lajityypillisen käytöksen tunteminen auttaa ymmärtämään eläintä paremmin ja tulkitsemaan sen reaktioita oikein.
Persoonallisuuserot yksilöiden välillä
Entä onko matelijoilla ja sammakkoeläimillä kullakin oma persoonansa? On toki! Kunkin eläimen käytökseen vaikuttaa voimakkaimmin laji, mutta myös saman lajin sisällä on hyvinkin erilaisia "tyyppejä". Yksi suhtautuu ihmisen käteen turvallisena lepopaikkana, toinen välttelee kosketusta viimeiseen asti. Joku lymyilee enimmän aikaa piilossa terraarionsa viimeisessä sopukassa, toinen on rehvakkaasti esillä koko kansan nähtävänä. Jonkun lempiruokaa on mehevä torakka, toinen ei suostu sitä edes maistamaan. Persoonallisuuserot tulevat esiin ajan myötä ja niiden havainnointi on yksi harrastuksen hauskoja puolia.
Olemme varmasti kaikki nähneet videoita, joissa parta-agama juoksee hoitajansa käden päälle, tai kilpikonna tönii kuonollaan jalkapalloa. Tässä kohtaa me ihmiset helposti inhimillistämme eläimen ja koemme, että videon parta-agama tuli käden päälle saadakseen silityksiä ja kilpikonna haluaa pelata jalkapalloa. Todennäköisimmin näissä käyttäytymisissä on kuitenkin takana jokin muu kuin hellyydenkipeys tai leikkimielisyys – saattaa esimerkiksi olla, että kyseinen parta-agama vain kokee käden mukavaksi lämmittelypaikaksi ja kilpikonnasta pallo on toinen kilpikonna - ja konnan käytös onkin sidoksissa lisääntymiskauteen.
Vaikka matelija tai sammakkoeläin ei ole marsu, voi olla, että sopivan lajin - ja sopivan yksilön - kanssa käsittely on jossain määrin mahdollista. On kuitenkin hyvä pitää mielessä muutama perussääntö:
- Pyri käsittelemään eläintä vain tarpeeseen – kuten terveystarkastuksen, siivouksen tai eläinlääkärikäynnin yhteydessä.
- Toimi rauhallisesti ja tue eläintä kunnolla, jotta se tuntee olonsa turvalliseksi.
- Vältä käsittelyä eläimen sopeutuessa uuteen kotiin, nahkaa vaihtaessa (moltti) tai heti ruokailun jälkeen.
Äkilliset liikkeet ja kovaääninen ympäristö voivat saada eläimen puolustuskannalle. Tämä voi johtaa puremaan, hännän irtoamiseen (joillakin liskoilla) tai muuhun stressikäyttäytymiseen. Arkoja lajeja käsiteltäessä on aina myös mahdollista, että eläin pääsee karkuun tai putoaa lattialle ja loukkaantuu.
Käsittelyyn tottuminen ei siis ole taattua, vaikka kyseessä olisikin se videolla nähty parta-agama tai jokin muu yleisesti rauhallisena pidetty laji. Luonne on aina kiinni sekä lajista että yksilöstä. Rauhallinen läsnäolo ja maltillinen käsittely voivat helpottaa sopeutumista, mutta lajia ei kannata valita pelkän toiveen perusteella, että siitä tulisi seurallinen.
Jos toiveissa on eläin, jonka kanssa voi olla enemmän vuorovaikutusta, kannattaa valita laji, joka sietää käsittelyä ilman vaaraa stressistä tai vahingoista. Jos taas nauttii enemmän eläimen tarkkailusta sen omassa ympäristössä, valinnan voi tehdä visuaalisuuden, liikkumistavan ja käyttäytymisen perusteella.
Kuinka käsitellä eläintä koskematta siihen?
Esimerkiksi tarantulan tai aran liskon siirtäminen uuteen terraarioon saattaa tuntua hankalalta, kun ja jos eläimeen ei haluta, tai voida koskea. Tällöin avuksi tulevat välineet ja menetelmät, joilla eläimen voi siirtää turvallisesti.
1. Kannellinen rasia
- Terraarion pohjalla oleva eläin: Aseta kansi nurinpäin terraarion pohjalle ja ohjaa eläintä rasian avulla kannen päälle. Kun eläin on kokonaan kannen päällä, rasia napsautetaan kiinni.
- Seinällä kiipeilevä eläin: Paina rasia varovasti eläimen päälle lasia vasten, tuo kansi rasian viereen ja varovaisesti rasiaa liikuttamalla ohjataan eläin kannen päälle. Kun eläin on kokonaan kannen päällä, rasia napsautetaan kiinni. .
2. Käärmekoukku
-
Käärmeiden käsittelyä varten on olemassa eri kokoisia ja pituisia käärmekoukkuja - pitkiä keppejä, joiden päässä on koukku. Koukun avulla käärme saadaan nostetuksia ja siirretyksi haluttuun paikkaan. Konsti vaatii joskus kaksi koukkua, riippuen käärmeen koosta ja aktiivisuudesta.
3. Suojahanskat
-
Jotkut lajit saattavat purra, ja vaikka kyseessä olisikin täysin myrkytön laji, ei pureminen koskaan ole mukavaa. Tukevien hanskojen käyttö on tällöin suotavaa.
Palaa koko artikkelisarjan alkuun >