Kuningaspyton l. pallopyton
Tieteellinen nimi: Python regius
Englanniksi: Ball python, royal python
Kuningaspyton on erittäin suosittu terraariolaji sen rauhallisen luonteen, helppohoitoisuuden ja kauniin ulkonäön ansiosta. Sen värimuunnokset ovat monipuolisia, ja harvinaiset yksilöt voivat olla erittäin arvokkaita. Luonnossa kuningaspyton on uhanalainen, mutta terraario-oloissa se menestyy hyvin ja lajia on kasvatettu aktiivisesti jo pitkään.
Kuningaspyton on tunnettu rauhallisuudestaan ja tavastaan kiertyä palloksi - tästä se on saanut toisen suomenkielisen nimensäkin, pallopyton.
Tämä laji voi elää jopa 25–30 vuotta, ja tiedetään yksilöitä, jotka ovat saavuttaneet 40 vuoden iän. Pituutta aikuiselle käärmeelle kertyy yleensä noin 100–140 cm, mutta jopa 190 cm pituisista yksilöistä on raportoitu.
Alun perin kuningaspytonit ovat kotoisin Länsi- ja Keski-Afrikan savanneilta ja ruohomailta. Ne ovat hämäräaktiivisia ja viettävät päivät piilossa suojaisissa paikoissa. Luonnossa niiden elinympäristö kattaa niin metsät kuin avoimet alueet.
Yleistä
Kuningaspytonia voi pitää yksin, pariskuntana tai pienessä ryhmässä, mutta jotkut yksilöt voivat stressaantua muiden läsnäolosta. Stressaantunut käärme saattaa lopettaa syömisen, jolloin se kannattaa siirtää omaan terraarioonsa.
Terraarion koko
Yhdelle aikuiselle kuningaspytonille minimikokoinen terraario on kooltaan vähintään 90 x 45 x 50 cm, mutta esimerkiksi 120 x 50 x 60 cm on jo parempi.
Nuoremmat käärmeet voi majoittaa pienempään tilaan.
Terraarioihin voit tutustua täällä >
Pohjamateriaali
Pohjamateriaalin tulee olla pölisemätöntä ja käärmeelle turvallista. Vaihtoehtoja ovat esimerkiksi sanomalehti (helppo ja hygieeninen, mutta ei kovin esteettinen), matelijamatto, kaarnahake, turve, korkkihake tai puuhake. Pohjan on oltava aina puhdas ja kuiva.
Pohjamateriaalit terraarioihin löydät täältä >
Sisustus ja kiipeilymahdollisuudet
Kuningaspyton kiipeilee, jos siihen tarjotaan mahdollisuus. Se on kuitenkin jokseenkin kömpelö kiipeilytaidoiltaan, joten kiipeilyoksien ja tasojen on suositeltavaa olla paitsi varmasti käärmeen painon kestäviä, myös kohtuullisen helppokulkuisia.
Kuningaspyton tarvitsee terraarioon myös piilopaikkoja, jotka voi rakentaa esimerkiksi kaarnanpaloista tai juurakoista. Piilopaikkoja on hyvä olla ainakin kaksi: toinen terraarion viileässä osassa, toinen lämpimässä.
Aidot tai keinotekoiset kasvit antavat terraariolle kaunista ulkonäköä sekä käärmeelle piilopaikkoja. Aidot kasvit myös nostavat jonkin verran imankosteutta. Käärmeet eivät arvosta somisteiden estetiikkaa, vaan kiipeilevät ja matavat niiden päällä ilman tunnontuskia - kasvien ja somisteiden tulee siis olla käärmeenkestäviä.
Tutustu somisteisiin TÄÄLLÄ >
Tutustu aitoihin kasveihin TÄÄLLÄ >
Tutustu tekokasveihin TÄÄLLÄ >
Lämpötila
Terraarion peruslämpötila saa olla noin 24-26 °C. Lämmittelypaikan lämpötila 30-32 °C . Yöksi lämpö saa laskea 22 °C asteeseen asti, joten öisin terraariota ei tyypillisesti tarvitse lämmittää lainkaan.
Terraariokäyttöön tarkoitettuja lämmitysratkaisuja on markkinoilla paljon. Lämpömatto toimii käärmeellä hyvin. Mikäli terraario on kookas, voi sen yläosaan, esimerkiksi kiipeilytason yläpuolelle, sijoittaa myös lämpölampun. Tarkkaile lämpötilaa lämpömittarilla niin terraarion viileämmässä, kuin lämpimämmässäkin kohdassa säännöllisesti.
Tutustu lämpölamppuihin TÄÄLLÄ >
Tutustu muihin lämmitysratkaisuihin TÄÄLLÄ >
Valaistus
Kuningaspyton ei tarvitse UV-lamppua siinä määrin kuin monet muut matelijat, jotka UVB-säteiden avulla pitävät A- ja D- vitamiinien synteesin kunnossa. Kuningaspyton saa ravinnostaan kaikki tarvitsemansa vitamiinit kunhan ravintoeläimet ovat hyvin ruokittuja, terveitä ja oikeaoppisesti säilytettyjä. Toisaalta UV-säteen on todettu vaikuttavan käärmeiden yleiseen aktiivisuuteen, joten sitä voi oivallisesti käyttää. Jonkinlainen valaistus on kuitenkin hyvä olla, sillä luodaan käärmeelle luonnollinen päivä- ja vuosirytmi.
Tutustu terraariolamppuihin TÄÄLLÄ >
Kosteus
Terraarion ilmankosteutena 50-60% on sopiva, mutta nahanluonnin aikaan kosteus kannattaa nostaa 70 %:iin suihkuttamalla terraariota vedellä, tai lisäämällä terraarioon kosteampi alue esim. wet-boxia käyttäen.
Pidä terraariossa aina vesikulho, joka on niin kookas, että kärme mahtuu halutessaan kiertymään kokonaan veden alle. Käärme juo vetensä samasta astiasta, joten pidä vesi puhtaana.
Ruokinta
Kuningaspyton on myrkytön laji ja tappaa luonnossa saaliinsa kuristamalla, tai oikeammin rutistamalla, kunnes aterian pulssi ei enää tunnu. Terraariokäärmeitä ei Suomen eläinsuojelulain mukaan saa elävillä ruokaeläimillä ruokkia, joten pakastettuina myytävät hiiret ja rotat sopivat hyvin.
Pakasteruoka sulatetaan lämpimässä vedessä ja tarjotaan käärmeelle pitkillä pinseteillä heilutellen. Ruokintaväliin vaikuttaa käärmeen ikä, koko, tarjotun aterian koko ja muut yksilölliset seikat, mutta keskimäärin nuoret käärmeet ruokitaan viikoittain, aikuiset 1–4 viikon välein.
Jos käärmeesi ei kiinnostu hiiristä tai rotista, voit kokeilla tarjota sille pakasteesta myytäviä muita lajeja, kuten gerbiilit tai natalhiiret. Tyypillisesti käärmeiden ruokahalu on huono ennen nahanluontia viikonkin ajan. Odota siis, että toimenpide on kokonaan ohi, enenkuin tarjoat kärmeelle ruokaa. Myös vuorokaudenaika saattaa vaikuttaa ruokahaluun: joillekin ruoka maistuu parhaiten illansuussa tai vasta valojen sammuttua. Pitkätkään paastot eivät terveelle käärmeelle ole haitallisia, on kuitenkin hyvä tarkkailla käärmeen painoa jotta se ei pääse laihtumaan.
Terveys ja hyvinvointi
Nahanluonti: Kasvaessaan käärme luo useita kertoja nahkaansa. Käärmeen silmät muuttuvat harmaansameiksi ja sen kropan väritys voi haaleta ennen nahanluontia. Tällöin sen ruokahalu yleensä katoaa ja se saattaa olla normaalia levottomampi. Nyt on hyvä tarkistaa, että terraarion ilmankosteus on riittävä - liian kuivassa nahanluonti vaikeutuu. Onnistuneesta nahanluonnista kertoo ehjä, läpikuultava, kreppipaperimainen nahka terraariossa. Jos nahka irtoaa repaleisina paloina, voi käärmeen oloa voidaan helpottaa pitämällä sitä litimärkien sanomalehtipapereiden tai esim. kosteiden pyyhkeiden seassa, kunnes nahka on ”vetreytynyt” tarpeeksi lähteäkseen irti.
Käsittely: Periaatteessa mikään terraarioeläinlaji ei ole sylilemmikki, joten eläimen käsittely ei sinällään ole erityisen suositeltavaa. On kuitenkin hyvä, että eläin tottuu käsittelyyn yleisten hoitotoimenpiteiden helpottamiseksi ja vaikkapa eläinlääkärissä asiointia silmällä pitäen. Anna käärmeelle aikaa tottua uuteen ympäristöönsä viikon tai parin ajan ennen käsittelyharjoitusten aloittamista.
Hygienia: Huolehdi aina hygieniasta käsitellessäsi käärmettä tai sen tarvikkeita. Matelijat voivat kantaa salmonellabakteeria.
Lisääntyminen
Sukupuolen määritys ei ole aivan yksinkertaista, mutta kokeneen harrastajan tai matelijoihin perehtyneen eläinlääkärin tekemä "sondaus" paljastaa käärmeen sukupuolen. Ulkoisesti sukupuolen voi tunnistaa kynsistä ja hännästä. Kynnet ovat surkastuneet jalat - nämä ovat ominaista kaikille pytoneille ja boille. Kynnet sijaitsevat käärmeen yhteissuolen (l. viemärisuolen) molemmin puolin, eli siellä missä käärmeellä olisi takamus, jos sillä olisi takamus. Koirailla kynnet ovat suuremmat kuin naarailla. Häntä alkaa samoilta seuduilta. Koiraiden häntä on pidempi ja niiden hännäntyvi on paksumpi kuin naarailla.
Kuningaspyton saavuttaa sukukypsyyden noin 3-5 vuoden iässä. Luonnossa laji parittelee kuivan kauden aikana loka-helmikuussa, ja poikaset kuoriutuvat sadekauden aikana.
Terraario-olosuhteissa lajia on saatu lisääntymään useilla eri tavoilla, tässä yksi vaihtoehto:
Lisääntymiseen tarkoitetuille käärmeille on hyvä järjestää vuodenaikojen vaihtelu erityisellä lepokaudella. Lepoaikana käärmeitä ei ruokita lainkaan, joten on tärkeää, että erityisesti naaras on erinomaisessa kunnossa ennen parittelua. Terraarion yölämpötilaa lasketaan marraskuun alusta 20-23 asteeseen ja valaistusaikaa vähennetään 14 tunnista noin 8 tuntiin. Päivälämpötila pidetään normaalina.
Joulukuun alussa naaras siirretään koiraan terraarioon. Osa kasvattajista suosii menetelmää, jossa naarasta pidetään koiraan terraariossa kahden päivän ajan kerran viikossa koko talvikauden ajan.
Helmikuun alusta lämpötila, valaistus ja ruokinta palautetaan normaaliksi. Tässä vaiheessa naaraan pitäisi olla tiine, joten se voi kieltäytyä syömästä.
Naaras munii 4-10 munaa ja kietoutuu niiden ympärille, eikä syö ennen poikasten kuoriutumista. Munat voidaan hautoa myös vermikuliitti-vesiseoksessa erityisessä haudonta-astiassa. Sopiva haudontalämpötila on noin 32 astetta, jolloin haudontaa kestää noin 65 vuorokautta. Haudonta-ajoissa on suuria eroja, ja joskus poikaset kuoriutuvat jo alle 40 vuorokaudessa, toisinaan jopa lähes 90 päivän kuluttua.
Poikaset ovat kuoriutuessaan noin 25-30 cm pituisia. Ensimmäinen ateria tarjotaan poikasille ensimmäisen nahanluonnin jälkeen, ja sen jälkeen poikaset hoidetaan kuten aikuiset.
Tutustu haudonta-astioihin täällä >
Vermikuliitin löydät täältä >