Kultakala

Tieteellinen nimi: Carassius auratus
Englanniksi Goldfish
Ruotsiksi Guldfisk

Kultakala on maailman vanhin, tunnetuin ja rakastetuin akvaariokala – mutta samalla yksi väärinymmärretyimmistä ja huonoimmin kohdelluista. Se kasvaa suureksi ja tuottaa paljon jätettä, joten se soveltuu vain erittäin tilaviin akvaarioihin tai lammikoihin.

Kultakala on lähtöisin Aasiasta. Alkuperäinen, ruutanankaltainen luonnonmuoto on jalostettu lukemattoman moniin eri väreihin ja evämuotoihin.

Kultakala on parvikala, joka vaatii tilavan akvaarion tai lammen voidakseen hyvin. Se voi kasvaa jopa 30 cm pituiseksi ja elää yli 30 vuotta, tämä on syytä ottaa huomioon tilaa suunniteltaessa.

Luonne

Oikein hoidettuna kultakala on pitkäikäinen ja oppii jopa tunnistamaan hoitajansa. Se sopii parhaiten lajikumppaniensa seuraan, sillä sen koko, ruokavalio ja vesivaatimukset vaikeuttavat yhteensopivuutta muiden lajien kanssa.

  • Jalostusmuunnokset voivat olla niin kömpelöitä, etteivät ne pärjää luonnonmuotoisille lajitovereilleen.
  • Levänsyöjäkalat saattavat imeä limaa kultakalojen kyljistä.
  • Kultakala ei ole petokala, mutta ahne syömään - se saattaa syödä pienimmät akvaariokaverit.
  • Syö kasveja ja repii usein pehmeälehtisiä kasveja rikki.

Sukupuolierot

  • Nuorten yksilöiden sukupuolta ei voi erottaa.
  • Aikuisilla erot ovat vähäiset, mutta kutuaikana koiraan päähän ja niskaan ilmestyy kutukyhmyjä.
  • Naaras on pyöreämpi.

Lisääntyminen

Kultakala on helppo saada kutevaksi, etenkin ulkolammikossa kesällä. Se saattaa kutea myös sisäakvaariossa, jos olosuhteet ovat sopivat.

  • Kutuakvaariossa (väh. 200 L, pH 7,0, 20–24 °C) voi olla pariskunta tai naaras ja pari koirasta.
  • Kultakala on mädinsirottelija, ja munat vajoavat pohjamateriaalin sekaan.
  • Poikaset syövät aluksi likoeläimiä, artemiaa ja poikasruokaa.

Kultakala akvaariossa

Akvaarion koko: Kultakalalle suositellaan vähintään 300 litran akvaariota parven ensimmäisille kaloille ja +100 litraa jokaiselle lisäkalalle. Kultakala ei sovellu pieniin akvaarioihin, eikä missään nimessä maljoihin.

Veden lämpötila akvaariossa: Luonnonmuotoisille ja komeetoille 10–22 °C, muille jalostusmuunnoksille 18–24 °C.

Veden kovuus ja pH: Kultakala viihtyy keskikovassa vedessä (dH 10–25) ja pH:n tulisi olla 7,0–8,0.

Suodatus ja hapetus: Kultakala kuormittaa vettä runsaasti, joten tehokas ulkosuodatin on välttämätön. Suositeltavaa on lisätä myös sisäsuodatin, jossa on säädettävä virtaus, jotta herkemmät muunnokset eivät kärsi liiallisesta veden virtauksesta.

Kasvit ja sisustus: Kultakala kaivelee pohjaa ja syö kasveja. Parhaiten kestävät kovalehtiset ja vahvajuuriset kasvit, kuten keihäslehdet tai jaavansaniainen, mutta todennäköisesti kultakala imeskelee nekin rikki. Pohjamateriaaliksi sopii pyöreäreunainen hiekka tai muu pehmeä materiaali, jotta kala ei vahingoita suutaan kaivellessaan.  

Ruokinta: Kultakala syö runsaasti, joten ruokinta kannattaa jakaa useaan pieneen annokseen. Tarjoa laadukasta kultakalojen hiutale- tai pellettiruokaa. Vaihtelua saa esimerkiksi vihanneksilla (kuten herneillä ja pinaatilla) sekä pakasteherkuilla. Tarjoa vain rajoitetusti proteiini- ja rasvapitoisia ruokia. Pyöreäruumiisille yksilöille ei suositella kelluvaa tai kuivaa ruokaa, sillä ne voivat aiheuttaa ruoansulatusvaivoja ja uimarakkovikaa.

Vedenhoito: Vedenvaihto viikoittain (n. 30-40 % vedestä) ja pohjan puhdistus ovat tärkeitä veden laadun ylläpitämiseksi.

Muut kalat: Kultakala sijoitetaan lajiakvaarioon.

 

Kultakala lammikossa

Lammen koko: Lammikon minimikokoon vaikuttaa kalojen määrä ja ikä. Jonkinlaisena yleissääntönä suositellaan 500 litraa vettä jokaista 10 cm:n kalapituutta kohti laskettuna kalojen aikuispituudesta. Esimerkiksi 20 cm pitkä kala tarvitsee vähintään 1000 litraa vettä.

Lammen syvyys: Lammikon minimisyvyyden tulisi olla kultakaloille noin 60 cm, jotta kalat voivat liikkua vapaasti ja jotta lammikko ei tule liian lämpimäksi kesällä.
Mikäli kalojen on tarkoitus talvehtia lammessa suositellaan syvyydeksi jopa 200 cm. Joka tapauksessa vähintään 120 cm syvä kohta on tarpeen Etelä-Suomessakin, Pohjois-Suomessa pakkaset ovat ankarampia ja jäätyminen ulottuu pidemmälle, joten suurempi syvyys on tarpeen.

Veden laatu: Suodatus ja veden kierto ovat tärkeitä, sillä kultakala kuormittaa vettä runsaasti.

Kasvillisuus ja piilopaikat: Lammessa kestävimmät kasvit ovat parhaita vaihtoehtoja.

Ruokinta: Kesäkaudella kultakalat syövät aktiivisesti, mutta kylmemmällä säällä niiden aineenvaihdunta hidastuu ja ruokinta vähenee. Lammikkokalojen ruokinnasta olemme kirjoittaneet oman ohjeensa, näet sen TÄÄLLÄ >

Talvehtiminen: Mikäli lampi ei jäädy kokonaan, kultakala voi talvehtia ulkona. Talvella lampeen on hyvä asentaa myös ilmastus, joka pitää osan lammen pinnasta sulana. Näin kaloille ei pääse kehittymään happipulaa talvisen jäälautan alla.

 

Jalostusmuotoja

Kultakalasta on jalostettu monia muunnoksia eri ruumiinrakenteilla, väreillä ja evämuodoilla. Tässä joitakin yleisimpiä:

Perinteiset muunnokset

  • Tavallinen kultakala (Common goldfish) – Ruumiinmuoto muistuttaa luonnonmuotoista ruutanaa.
  • Komeetta (Comet) – Virtaviivaiset evät, luonnollinen ruumiinmuoto. Evämuunnoksena mm. Veil-Tail Comet

 

 

Pullea- tai lyhytruumiisia muunnoksia

  • Fantail – Lyhyt, pyöreä vartalo ja leveä tuplapyrstö.
  • Ryukin – Kyttyräselkäinen muunnos, jolla on pitkät evät.

Pään rasvakasvustolla varustettuja muunnoksia

  • Oranda – Selkäevällinen kala, jonka päässä on rasvakasvusto.
  • Leijonanpää (Lionhead) – Selkäevätön, voimakas pään kasvaimisto.
  • Ranchu – Samankaltainen kuin leijonanpää, mutta selkä on kaarevampi ja vartalo lyhyempi.

Erikoismuotoiset muunnokset

  • Teleskooppikala (Black Moor, Telescope Eye) – Pullistuvat silmät, yleinen mustana värimuunnoksena.
  • Kuplasilmä (Bubble Eye) – Silmien alla suuret nesteellä täyttyneet rakkulat.
  • Taivaantähystäjä (Celestial Eye) – Silmät kääntyneet ylöspäin, ilman selkäevää.

Nämä ovat vain osa tunnetuista muunnoksista, ja jalostus jatkuu yhä tuottaen uusia muotoja ja värejä.