Kuiva, ns. aavikkoterraario
Kuiva terraario, jota kutsutaan myös aavikkoterraarioksi, jäljittelee aavikoiden, puoliaavikoiden ja kuivien savannien olosuhteita. Tällaisissa ympäristöissä lämpötila on korkea ja ilmankosteus matala. Kuiva terraario tarjoaa oikeissa oloissa erinomaisen elinympäristön eläimille, jotka ovat sopeutuneet äärimmäisiin olosuhteisiin.
Alla havainnekuva aavikkoterraariosta.
Lämpötila
Kuivan terraarion päivälämpötila vaihtelee lajikohtaisesti 20–40 °C. Lämmitetyillä alueilla lämpötila voi joidenkin lajien kohdalla nousta jopa yli 50 °C. Lämpötilojen vaihtelut terraarion eri alueilla on tärkeää matelijoille, sillä ne tarvitsevat ulkoisen lämmönlähteen ruumiinlämpönsä säätelyyn. Yöllä lämpötilan tulisi laskea selvästi – viilenevä yö auttaa eläimen elimistöä palautumaan ja jäljittelee luonnollista vuorokausirytmiä.
Kosteus
Ilmankosteus pidetään alhaisena, yleensä 20–40 %:n välillä. Ylimääräinen kosteus voi johtaa terveysongelmiin, kuten iho-ongelmiin tai hengitystievaivoihin. Kuivuutta ylläpidetään hyvällä ilmanvaihdolla ja valitsemalla oikein materiaaleja ja sisustuselementtejä, jotka eivät pidätä kosteutta.
Käyttäytyminen ja virikkeellisyys
Monet aavikkoalueiden eläimet ovat aktiivisia kaivautujia tai piiloutuvat päivisin viileyteen. Toiset, kuten jotkut liskot, viettävät suuren osan ajastaan lekotellen lämpimissä paikoissa. Terraarioon voidaan lisätä kaivautumismahdollisuuksia, kiipeilytasanteita ja lämmittelypaikkoja, jotka tukevat eläimen lajityypillistä käyttäytymistä. Virikkeellisyys on tärkeää myös kuivissa ympäristöissä, vaikka kasvillisuus olisi vähäistä.
Kasvillisuus ja sisustus
Usein kuivissa terraarioissa ei tarvita eläviä kasveja, mutta jos kasveja käytetään, niiden tulee olla hyvin kuivuutta sietäviä – esimerkiksi mehikasveja. Aitoja kaktuksia ei tule käyttää, sillä eläimet voivat vahingoittaa itsensä niissä. Sen sijaan muovikasvit voivat toimia esteettisinä lisinä ilman kastelutarvetta.
Sisustuksessa voidaan käyttää kiviä, laattarakenteita, kuivaa puuta ja kaarnakappaleita. Piilopaikat ovat tärkeitä sekä stressin ehkäisemiseksi että lämpötilasäätelyn tueksi. Erilaiset luolat, halkeamat ja varjopaikat jäljittelevät luonnollisia piiloja ja tarjoavat turvallisuudentunnetta.
Valaistus
Kuivien alueiden eläimet ovat usein tottuneet voimakkaaseen auringonvaloon. UVB-valaistus on tärkeä etenkin matelijoille, jotka tarvitsevat sitä D-vitamiinin tuotantoon ja kalsiumin aineenvaihduntaan. Valaisinten tulee olla lajille sopivia ja sijoitettu niin, että eläin pääsee UVB-säteilyn vaikutusalueelle. Päivän pituuden simulointi (12–14 tuntia valoa, 10–12 tuntia pimeyttä) tukee eläimen vuorokausirytmiä.
Vesi ja juominen
Monet kuivan ilmaston eläimet saavat tarvitsemansa veden ravinnostaan tai juovat hyvin harvoin. Terraarioon on silti hyvä sijoittaa matala vesikuppi, jonka sisältö vaihdetaan säännöllisesti. Kuppi ei saa lisätä ilmankosteutta merkittävästi, joten se sijoitetaan mieluiten viileämmälle alueelle.
Liimaukset ja rakenteet
Koska kosteus on matala, rakenneosien materiaalit voivat olla monipuolisempia kuin kosteissa terraariotyypeissä. Silti kiinnitysten on oltava turvallisia ja myrkyttömiä. Akvaariosilikoni on turvallista eläimille ja toimii hyvin rakenteiden kiinnityksessä. Raskaat rakenteet, kuten kivirakennelmat, tulisi aina tukea turvallisesti, etteivät ne pääse liikkumaan ja romahtamaan.
Pohjamateriaalit
Kuivan terraarion pohjamateriaalin tulee olla läpäisevää ja nopeasti kuivuvaa. Hyviä vaihtoehtoja ovat hiekka, savihiekkaseokset tai kovaksi paineltu aavikkoseos, joka mahdollistaa myös kaivautumisen. Myös kivikkoiset tai hiekan ja kivien yhdistelmät toimivat hyvin. Irtonaista pohjamateriaalia käytettäessä tulee muistaa vaara siihen, että eläin syystä tai toisestä syö pohjamateriaalia - tässä voi piillä suolitukoksen riski. Eläimen käyttäytymistä tulee siksi seurata. Jos eläin osoittaa taipumusta niellä pohjamateriaalia, on suositeltavaa siirtyä kiinteään ratkaisuun, kuten laattapohjaan tai terraariotaustaan.
Bioaktiivisuus
Vaikka bioaktiiviset terraariot yhdistetään usein trooppisiin olosuhteisiin, myös kuivissa terraarioissa voidaan jossain määrin hyödyntää kuivuutta sietäviä pieneliöitä. Aavikkoterraarion bioaktiivisuus on kuitenkin haastavaa, sillä valtaosa hajottajaeliöistä on kotoisin kosteista ympäristöistä. Joitakin kuivuutta kestäviä lajeja, kuten tiettyjä siiralajeja, buffalomatoja (kanalakuoriainen) tai jauhomatojen toukkia, voidaan käyttää tietyin varauksin. Niille on kuitenkin järjestettävä pieni kostea mikroympäristö, ja käyttö vaatii tarkkaa seurantaa. Bioaktiivinen järjestelmä ei ole välttämätön, mutta voi oikein toteutettuna tukea terraarion luonnonmukaisuutta ja siisteyttä.
Palaa koko artikkelisarjan alkuun >