Kovakuoriaiset - Kampasarviset
Tieteellinen luokittelu:
Kunta: Animalia
Pääjakso: Arthropoda
Luokka: Insecta
Lahko: Coleoptera
Alalahko: Polyphaga
Yläheimo: Scarabaeoidea
Heimo: Lucanidae (Latreille, 1804)
Yleistietoa heimosta
Kampasarviset ovat yksi kovakuoriaisten näyttävimpiä ja harrastetuimpia heimoja. Niitä tunnetaan maailmasta yli tuhat lajia, ja ne vaihtelevat pienistä, muutaman millimetrin mittaisista metsälajeista suuriin, jopa 10 senttimetriin kasvaviin trooppisiin jättiläisiin. Heimolle tyypillistä ovat polvitaitteiset tuntosarvet, joiden päässä on kampamainen nuija, sekä koiraiden suuret leuat, jotka muistuttavat sarvia tai saksia. Näillä leuoilla ei leikata ravintoa, vaan niillä mitellään voimia toisten koiraiden kanssa – näyttävissä “painimatseissa”, jotka ratkaisevat reviirit ja pääsyn naaraisiin.
Kampasarviset elävät pääasiassa metsissä, joissa on runsaasti lahopuuta ja kosteaa maaperää. Kampasarvisten toukat elävät lahoavassa lehtipuussa ja maatuvassa kasviaineksessa, ja aikuiset viettävät aikansa samoilla alueilla mahlavuodoilla, puunrungoilla ja mädäntyvien hedelmien äärellä.
Tunnetuin kampasarvinen on tamminkainen (Lucanus cervus), jota pidetään Euroopan suurimpana kovakuoriaisena. Suomessa lajia ei esiinny, mutta omat kotimaiset kampasarvisemme – pölkkyhärkä (Sinodendron cylindricum) ja kantohärkä (Platycerus caprea) – edustavat samaa heimoa pienemmässä mittakaavassa.
Terraario
Täysikasvuisten kampasarvisten pitäminen onnistuu parhaiten hyvin ilmastoidussa, kannellisessa tai sivuovellisessa terraariossa. Toukkien kasvatukseen riittää usein muovinen kuljetuslaatikko, jota kutsutaan usein myös faunaboksiksi, kun taas täysikasvuisille voi rakentaa luonnonmateriaaleilla sisustetun terraarion, joka toimii samalla näyttävänä sisustuselementtinä. Terraarion koko aikuiselle kampasarviselle valitaan lajin koon mukaan. Nyrkkisääntö: tilan tulee olla vähintään viisi kertaa kuoriaisen pituinen sekä pituus- että leveyssuunnassa. Ilmanvaihto on tärkeää, sillä liika kosteus ilman tuuletusta johtaa helposti homeeseen.
Tutustu kaikkiin terraarioihin täällä >
Sukupuolet ja kehityskierto
Aikuisista kuoriaisista sukupuolet on verraten helppoa nähdä: naaraat ovat koiraita pienempiä ja niiden leuat ovat huomattavasti sirommat. Sukupuolen voi lisäksi joskus tunnistaa jo toukkavaiheessa: naaraan kermanväriset munasarjat kuultavat toukan nahan läpi toukan selkäpuolella.
Kampasarvisilla on holometabolinen metamorfoosi, eli täydellinen muodonvaihdos, jossa kehitys etenee neljän selkeän vaiheen kautta: muna → toukka → kotelo → aikuinen kuoriainen. Kehitys on hidas ja vaihtelee lajeittain. Koko kehitysvaiheen voisi jäsennellä nöäin:
1. Toukka (larva)
Ensimmäinen, pitkäkestoinen kehitysvaihe. Toukat elävät lahopuussa ja syövät hajottajasienten pehmentämää puuainesta.
2. Kotelokammio (cocoon / pupal cell)
Kun toukka on kasvanut täyteen mittaansa, se rakentaa ympärilleen tiiviin maakammiomaisen suojan. Kotelokammio tarjoaa suojan muodonvaihdoksen aikana, mutta se ei ole itse kotelo vaan toukan tekemä “huone”.
3. Esikotelo (pre-pupa)
Lepovaihe toukan ja kotelon välillä. Toukka lopettaa syömisen, tyhjentää suolistonsa ja muuttuu liikkumattomaksi. Sen sisällä alkaa muuntuminen seuraavaan vaiheeseen.
4. Kotelo (pupa)
Varsinainen muodonvaihdosvaihe, jossa toukka muuttuu aikuisen kuoriaisen rakenteeksi. Tuore kotelo on pehmeä ja vaalea, mutta sen kudokset kehittyvät ja kovettuvat ajan myötä.
5. Kuoriutuminen (eclosion)
Kun kehitys on valmis, kotelo avautuu ja esiin tulee aikuinen kuoriainen (imago). Kuoriainen on aluksi vaalea ja pehmeä, mutta kovettuu ja saa lopullisen värinsä muutamassa päivässä.
Toukkien hoito
Terraarioissa pidettävät kuoriaiset myydään usein jo toukkana, joten harrastajan on hyvä perehtyä myös toukkien hoitoon.
Toukkavaihe on kampasarvisilla pitkä – jopa 1–3 vuotta.
Terraariossa kasvaville toukille sopivan pohjamateriaalin saa sekoittamalla 1:3 suhteessa lannoittamatonta turvetta, maatuvia lehtiä ja lahoa puuta ilmavaksi massaksi. Toukille sopii loistavasti myös valmiit ja helppokäyttöiset, nimenomaan kovakuoriaisille myytävät pohjamateriaaliseokset, joissa on mukana toukille tärkeää lahopuuta. Laho lehtipuu on välttämätön: se tarjoaa ravintoa ja auttaa toukkaa muodostamaan kotelon. Puuaines voi olla koivua, haapaa, tammea tai muuta lehtipuuta – havupuuta ei tule käyttää, sillä sen hartsit ja terpeenit ovat haitallisia toukille.
Pieni määrä valkohometta on luonnollinen ja jopa toivottu ilmiö. Se kertoo, että lahopuun hajotus on käynnissä ja hajottajasienet (l. lahottajasienet) pehmentävät puuainesta, jota toukat voivat hyödyntää ravinnokseen. Toukat eivät syö hajottajasieniä suoraan, vaan sienien hajottamaa puumateriaalia. Jos valkohometta ilmestyy häiritsevän paljon, se voidaan sekoittaa pohjamateriaaliin.
Huom: Havupuut, kuten mänty ja kuusi, eivät sovellu kampasarvisten tai muiden kovakuoriaisten kasvatukseen missään muodossa. Havupuiden kaarna, puru, neulaset ja lahoaines sisältävät hartseja ja tärpättiyhdisteitä, jotka ovat kemiallisesti terpeenejä – samoja aineita, joita käytetään myös luonnonmukaisissa hyönteismyrkyissä ja karkotteissa. Näitä yhdisteitä ovat esimerkiksi pineeni, limoneeni ja kamfeeni. Terpeenit toimivat luonnossa kasvien omana torjuntamekanismina: ne estävät lahottajasienten ja mikrobien kasvua, jolloin lahopuu ei maadu kunnolla. Havupuiden yhdisteet voivat lisäksi ärsyttää toukkien ihoa ja hengityselimiä sekä kuivattaa substraattia liikaa. Käytä kasvatusalustassa ja ravintona aina lehtipuiden lahopuuta ja maatuneita lehtiä – esimerkiksi koivua, haapaa, tammea, jalavaa, leppää tai pähkinää.
Kampasarvisten toukat kasvatetaan parhaiten yksittäin omissa astioissaan. Suuret ja voimakkaat lajit, kuten Dorcus titanus, Odontolabis dalmani ja Lucanus cervus, voivat purra tai vahingoittaa toisiaan, jos ne joutuvat kosketuksiin samassa tilassa. Myös koteloitumisvaiheessa toukka tarvitsee rauhallisen ja häiriöttömän ympäristön, sillä toisen toukan liike voi rikkoa sen rakentaman kotelokammion.
Pienemmät ja rauhallisemmat lajit, kuten Prosopocoilus senegalensis tai Rhyssonotus nebulosus, voivat varhaisessa vaiheessa (L1–L2) elää hetken aikaa samassa tilavassa astiassa, jos ravintoa on runsaasti ja alusta paksu. Ne tulee kuitenkin erottaa ennen L3-vaihetta tai heti, kun ensimmäiset koteloitumisen merkit ilmenevät.
Tutustu terraarioiden pohjamateriaaleihin täällä >
Tutustu muovisiin pikkuterraarioihin täällä >
Toukkien ruokinta
Toukat syövät samaa materiaalia missä ne elävät, eli lahopuuta ja muuta orgaanista ainesta. Jos keräät toukille ruokaa luonnosta, kerää vain puhtailta alueilta, ei teiden varsilta tai lannoitetusta maasta. Ulkoa kerätyn materiaalin voi tarvittaessa desinfioida kevyesti lämmittämällä. Toukat voivat syödä myös hedelmäpaloja ja kuivattuja lehtiä, mutta pääpaino on lahopuussa. Huolehdi, että pohja pysyy tasaisen kosteana, jotta toukat pystyvät kaivautumaan ja liikkumaan vaivatta.
Kotelokammio (Engl. cocoon / pupal cell)
Toukkien kehityksen vaiheita kuvataan asteikolla L1, L2 ja L3. Viimeisessä vaiheessa ( L3) suurimpien lajien toukat voivat kasvaa sormenpaksuisiksi. Kun toukka on saavuttanut täyden kokonsa, se lopettaa syömisen ja alkaa rakentaa kotelokammiota. Kampasarviset puristavat maa- ja puuaineksesta tiiviin, sileäseinämäisen kotelokammion, joka toimii suojaavana rakennelmana, kuin pienenä luolana, jonka sisässä toukan metamorfoosi voi jatkua. Kotelokammio suojaa toukkaa tässä vaiheessa myös pedoilta, sillä koteloituva toukka on täysin puolustuskyvytön.
Kammio tehdään tavallisesti syvälle maahan tai lahopuun sisään, 20–50 cm syvyyteen. Kammio kiinnitetään usein kiinni puunkuoreen tai vastaavaan - terraariossa toukka tekee sen hyvässä lykyssä kiinni terraarion lasi- tai muoviseinään, jolloin mielenkiintoista vaihetta on helppo seurata aitiopaikalta. Toukka käyttää päänsä ja takaruumiinsa lihaksia puristaakseen kammiosta tiiviin. Se vahvistaa seiniä erittämällään nesteellä ja suoliston sisällöllä, jonka se tyhjentää ennen seuraavaa kehitysvaihetta.
Esikotelo (Engl. pre-pupa)
Kun kotelokammio on valmis ja toukan koko elimistä tyhjä ravinnosta, se muuttuu esikoteloksi. Sen iho kellertyy, kuivuu ja rypistyy, ja toukan liikkuminen hidastuu, kun sen sisälle alkaa muodostua uusi muoto - kotelovaihe. Kun toukan nahan alla kehittyvä kotelo on valmis, toukkanahka repeää, ja sen alta paljastuu pehmeä, lähes läpikuultava kotelo.
Kotelo (Engl. pupa)
Kovakuoriaisten kotelovaiheessa otus on erikoisen näköinen, kuin ulkoavaruuden tulokas! Kotelo kuitenkin muistuttaa jo aikuisen muotoa: leuat, raajat ja siipien aiheet näkyvät, mutta kudokset ovat hyytelömäisiä ja herkkiä.
Muutamassa päivässä kotelo kellertyy ja sen pinta kovettuu hieman.
Kotelovaihe kestää tyypillisesti 4–6 viikkoa, viileässä se voi pitkittyä useisiin kuukausiin.
Huom: Kotelovaiheen aikana eläintä ei saa häiritä.
Kotelon sisällä tapahtuu lopullinen muodonvaihdos, kun kuoriaisen kudokset kehittyvät ja järjestyvät uudelleen - aikuiseksi kuoriaiseksi.
Kuoriutuminen ja aikuinen kuoriainen
Kun kehitys on valmis, kotelo avautuu ja aikuinen, upea kovakuoriainen työntyy esiin.
Aluksi sen kuori ja siivet ovat vaaleat ja pehmeät, mutta ne kovettuvat ja tummuvat muutamassa päivässä.
Kuoriutumisen jälkeen kuoriainen pysyy usein useita päiviä kotelokammiossaan suojassa, kunnes sen kuori on täysin kovettunut. Tämän jälkeen se nousee pinnalle ja alkaa syödä sekä etsiä kumppania lisääntyäkseen.
Aikuisen kovakuoriaisen hoito
Aikuiset kampasarviset tarvitsevat riittävästi tilaa ja piilopaikkoja. Luonnonmukainen sisustus – kuten oksat, kaarnat ja puukappaleet – tarjoaa kiipeilypintoja ja paikkoja, joihin kuoriaiset voivat vetäytyä. Koiraita ei yleensä pidetä samassa terraariossa, sillä ne voivat taistella rajusti ja vahingoittaa toisiaan. Yksi koiras ja useampi naaras voivat sen sijaan asua yhdessä, jos terraario on riittävän suuri ja piilopaikkoja on runsaasti. Käyttäytymistä kannattaa silti seurata tarkasti.
Lämpö, kosteus ja aktiivisuus
Useimmat kampasarviset viihtyvät 18–25 °C lämpötilassa ja 60–80 % suhteellisessa kosteudessa.
Suurin osa lajeista on yöaktiivisia, mutta muutamat, kuten Phalacrognathus muelleri, ovat aktiivisia myös päiväsaikaan.
Terraarion tekniikka
Kampasarvisten terraariossa valaistuksen ja lämmityksen tavoitteena on jäljitellä luonnonolosuhteita ilman, että ympäristö kuivuu liikaa. Useimmat lajit ovat hämärä- tai yöaktiivisia, joten kirkasta valoa ei tarvita jatkuvasti. Päiväsaikaan riittää pehmeä, luonnonvaloa muistuttava LED- tai loisteputkivalaistus, joka auttaa ylläpitämään normaalia vuorokausirytmiä ja tukee kasvien kasvua, jos terraariossa on eläviä kasveja.
Lämpötila pidetään 18–25 °C välillä. Viileämpi yö ja hieman lämpimämpi päivä ovat luonnollisia, ja suurin osa lajeista viihtyy huoneenlämmössä ilman erillistä lämmitystä. Jos huone on viileä, terraariota voi lämmittää miedolla lämpömatolla tai lämpökaapelilla, joka asetetaan terraarion sivulle tai alle – ei koskaan suoraan pohjan keskelle, jotta eläimillä on mahdollisuus valita viileämpi alue.
Lämpötilaa ja kosteutta seurataan terraariokäyttöön tarkoitetuilla lämpö- ja kosteusmittareilla, löydät ne täältä >
Tutustu valaisimiin täällä >
Tutustu lämpömattoihin täällä >
Tutustu lämpökaapeleihin täällä >
Tutustu lämpölamppuihin täällä >
Täysikasvuisten ruokinta
Aikuiset kampasarviset syövät pääasiassa makeita hedelmiä ja kukkien mettä. Tarjoa esimerkiksi banaania, omenaa, päärynää, melonia, appelsiinia, aprikoosia tai tomaattia. Hedelmät vaihdetaan tuoreisiin päivittäin, jotta home ei pääse leviämään. Herkuksi voi tarjota myös kuivattuja terälehtiä (esim. ruusu, kehäkukka, orvokki), jotka voi kerätä ja kuivata kesällä talven varalle. Terraarioharrastahien arkea helpottavat kovakuoriaisille suunnitellut valmiit ravinnegeelit, kuten Beetle Jelly, jotka sisältävät kuoriaisille sopivasti sokeria, proteiinia ja vitamiineja. Ne ovat erinomainen ja turvallinen perusruoka aikuisille.
Lisääntyminen
Kampasarvisten lisääntyminen tapahtuu yleensä lämpimässä ja rauhallisessa ympäristössä, jossa on riittävästi tilaa ja piilopaikkoja. Sukukypsät yksilöt tunnistaa vahvasta rakenteesta ja kovettuneesta kuoresta. Lajista riippuen aikuisten elinikä on 3–8 kuukautta, ja ne parittelevat usein useita kertoja elinaikanaan. Koiras ja naaras erottaa helposti toisistaan: koiraalla on suuret, sarvimaiset leuat, kun taas naaraalla leuat ovat lyhyemmät ja vahvemmat, mutta vartalo on leveämpi ja massiivisempi. Koiras käyttää leukojaan muiden koiraiden kanssa taisteluun reviiristä ja paritteluoikeudesta.
Parittelu tapahtuu tyypillisesti illalla tai yöllä, sillä useimmat kampasarviset ovat yöaktiivisia. Koiras houkuttelee naaraan feromoneilla ja mekaanisilla liikkeillä, kuten tärinällä ja antennien kosketuksilla. Parittelu kestää lajista riippuen muutamasta minuutista puoleen tuntiin. Parittelun jälkeen naaras etsii sopivan paikan munintaa varten. Se kaivautuu lahoavaan lehtipuuhun tai kosteaan maaperään, jossa on runsaasti hajottajasieniä ja pehmeää puumateriaalia. Siihen se laskee tyypillisesti 20–60 munaa, lajin ja yksilön koosta riippuen. Munat ovat vaaleita, pyöreitä ja 2–4 mm halkaisijaltaan. Naaras saattaa vartioida muninta-aluetta hetken, mutta ei jää hoitamaan jälkeläisiä. Munat kehittyvät 2–5 viikossa, minkä jälkeen niistä kuoriutuvat ensimmäisen vaiheen toukat (L1).
Jos kasvatuksessa halutaan jälkeläisiä, on tärkeää varmistaa, että:
- käytetään riittävän syvää ja kosteaa lehtipuu- tai turvepohjaa
- lämpötila pysyy 20–25 °C
- ravintona on lahoa lehtipuuta ja humusta
- terraariossa on rauhallinen, hämärä ympäristö ilman häiriöitä.
Yksi koiras ja yksi tai kaksi naarasta on yleensä sopiva yhdistelmä kasvatukseen. Koiras voidaan siirtää omaan terraarioonsa parittelun jälkeen, jotta se ei häiritse munivaa naarasta. Kun munat ovat kuoriutuneet, pienet toukat voidaan kasvattaa ensin samassa astiassa, mutta ne tulee siirtää erilleen viimeistään L3-vaiheessa, ennen koteloitumista.
Elinkaari ja elinikä
Kampasarvisten elinkaari on pitkä ja hidas, ja sen kesto vaihtelee suuresti lajin, lämpötilan ja ravinnon mukaan. Yleisesti kehitys etenee seuraavasti:
- Muna: kehittyy 2–5 viikossa.
- Toukka (larva): kestää 10 kuukaudesta jopa 3–4 vuoteen. Tämä on elämän pisin vaihe, jolloin toukka syö aktiivisesti ja kasvaa läpi kolmen toukkavaiheen (L1–L3). Suurilla lajeilla, kuten Lucanus cervus ja Dorcus titanus, kehitys voi kestää jopa 3 vuotta, kun taas pienemmillä trooppisilla lajeilla vain noin vuoden.
- Kotelovaihe (pupa): kestää 1–3 kuukautta. Kotelovaiheen aikana toukka muuntuu aikuiseksi kuoriaiseksi. Lämpimässä olosuhteessa muodonvaihdos etenee nopeammin.
- Aikuinen kuoriainen: elää 3–8 kuukautta. Useimmat aikuiset elävät luonnossa vain yhden lämpimän kauden, mutta terrario-olosuhteissa ne voivat elää jopa 8 kuukautta, joskus hieman pidempään. Aikuisvaiheessa kuoriainen ei enää kasva, vaan käyttää energiansa lisääntymiseen.
- Kokonaisuudessaan kampasarvisen elinkaari kestää yleensä 1–4 vuotta, suurikokoisilla lajeilla jopa pidempään.
Kampasarvisten kasvatus palkitsee kärsivällisen harrastajan – niiden hidas mutta kiehtova elinkaari tarjoaa ainutlaatuisen mahdollisuuden seurata luonnon hienointa muodonvaihdosta lähietäisyydeltä.