Hyppyhäntäiset
Hyppyhäntäiset (Collembola) ovat maailman vanhimpia hyönteisiä muistuttavia eliöitä – fossiililöytöjen perusteella ne ovat eläneet jo yli 400 miljoonaa vuotta. Niitä tunnetaan maailmasta tuhansia lajeja, ja Suomestakin yli 200. Useimmat ovat vain noin millimetrin mittaisia, vaaleita ja huomaamattomia. Paras tuntomerkki on kuitenkin niiden liikkumistapa: vaaran uhatessa ne ponkaisevat ilmaan vatsan alla olevan hyppyhangon avulla. Yllättävän voimakas hyppy voi olla jopa 20 cm korkea!
Luonnossa ja kotona
Luonnossa hyppyhäntäisiä elää kosteissa paikoissa kaikkialla maailmassa: metsien lehtikarikkeessa, sammalissa ja maaperässä. Moni on törmännyt niihin myös kotona – esimerkiksi huonekasvien mullassa ne voivat vilistä kastelun jälkeen ja pompata aluslautaselle. Tämä ei ole merkki tuholaisista, vaan terveestä kasvualustasta.
Hyppyhäntäiset eivät vahingoita eläviä kasveja, vaan syövät pääasiassa hometta, sieniä, bakteereja, siitepölyä ja muuta eloperäistä jätettä. Ne siis pitävät maaperän kunnossa ja ehkäisevät haitallisten homeiden kasvua.
Rooli bioaktiivisessa terraariossa
Trooppisissa, kosteissa terraarioissa homeen muodostuminen ei ole tavatonta. Kun terraarion ilmankosteus nousee yli 80 %:n, voi pohjalle ja koristeisiin ilmestyä valkoisia homekasvustoja. Hyppyhäntäiset toimivat tähän luonnonmukaisena ratkaisuna: ne hajottavat homeet ja sienirihmastot ennen kuin ne pääsevät leviämään.
Suljetussa trooppisessa terrassa hyppyhäntäiset pärjäävät usein täysin ilman lisäruokintaa, sillä ne hyödyntävät pohjasta löytyvän orgaanisen jätteen. Joskus niitä voi kuitenkin tukea tarjoamalla pieniä määriä kuivahiivaa, kasvispohjaista hyönteisruokaa tai akvaariokalojen hiutaleita.
Kasvatus ja lisäys
Hyppyhäntäisiä myydään harrastajille eläintarvikeliikkeissä, ja ne toimitetaan usein pienissä rasioissa, joissa elää satoja tai jopa tuhansia yksilöitä. Ne on helppo siirtää terraarioon: rasian voi asettaa pohjalle ja avata, jolloin hyppikset hakeutuvat itse ympäristöön, tai ne voi lusikoida kantamateriaalin mukana sopiviin kohtiin.
Hyppyhäntäiset viihtyvät kosteassa ja hyvin ilmastoidussa pohjamateriaalissa, kuten turpeessa, humuksessa tai bioaktiivisessa maaseoksessa. Ne lisääntyvät nopeasti: yksi naaras voi munia elämänsä aikana jopa 400 munaa, ja elinikä voi olla yli vuoden. Kun populaatio vakiintuu, se pitää terraarion pohjan tasapainossa ja homeettomana jatkuvasti.
Haitattomuus
Hyppyhäntäiset ovat äänettömiä ja täysin harmittomia ihmisille ja eläimille. Ne eivät pure, pistä eivätkä vahingoita kasveja. Ne viihtyvät ainoastaan kosteassa maaperässä eivätkä lähde liikkumaan ympäri asuntoa. Itse asiassa moni harrastaja pitää niitä hyödyllisinä myös tavallisten huonekasvien ruukuissa, joissa ne parantavat kasvualustan terveyttä.
Näkymätön ekosysteemi
Luonnossa siirat ja hyppyhäntäiset eivät ole yksin: ne ovat osa laajempaa hajottajayhteisöä, jonka kaltaisia löytyy luonnon maaperästä. Metsänpohjan ja ruokamullan sisällä kuhisee valtava joukko eliöitä – näkyviä ja näkymättömiä – jotka tekevät yhteistyötä hajottaen kuolleita lehtiä, oksia ja eläinten jätöksiä mullaksi.
Maaperän mikrobisto (bakteerit, sienet, alkueläimet) muuttaa eloperäisen aineksen kasveille käyttökelpoiseen muotoon. Ilman niitä kasvit eivät pystyisi hyödyntämään ravinteita. Mönkiäiset, kuten siirat, hyppyhäntäiset, kastemadot ja tuhatjalkaiset, pilkkovat kuolleita kasvinosia pienemmiksi paloiksi ja pitävät maaperän ilmavana. Esimerkiksi hyppyhäntäiset pehmentävät kasvinjätteitä, jolloin kastemadot pystyvät käsittelemään niitä helpommin. Kastemadot kierrättävät ravinteita ja tuovat happea maahan kaivamalla käytäviä. Yhden neliömetrin hyvässä puutarhamaassa voi elää jopa 500 kastematoa. Sienirihmastot ja mykoritsat tunkeutuvat kivien väleihin ja vapauttavat kivennäisaineita, joita kasvit ja eläimet tarvitsevat – eräänlainen näkymätön yhteistyöverkosto.
Terraariossa tämä sama prosessi tapahtuu pienoiskoossa. Kun lisäät siiroja ja/tai hyppyhäntäisiä, jäljittelet metsänpohjan luonnollista hajottajaverkostoa: pohja pysyy elossa, kasvit saavat ravinteita, ja eläinten elinympäristö pysyy terveenä.
Palaa koko artikkelisarjan alkuun >