Hyönteisten ja hämähäkkien terraariot
Selkärangattomien eläinten, kuten hyönteisten ja hämähäkkieläinten terraarioita on monenlaisia, sillä lajikirjo on valtava.
Usein terraariot ovat pieniä ja kohtuullisen helppohoitoisia kokonaisuuksia. Niiden suunnittelussa tärkein lähtökohta on aina terraarioon majoitettavan elänlajin tarpeet. Koska terraarioissa pidettävien selkärangattomien lajikirjo on valtava, ei ole olemassa yhtä yleistä terraariomallia, joka sopisi kaikille. Tämä artikkeli toimii yleisenä ohjeena, joka auttaa hahmottamaan ryhmien välisiä eroja ja terraariosuunnittelun perusteita.
Terraarion koko ja rakenne
Terraarion koko ja malli riippuvat eläimen koosta, aktiivisuudesta ja elintavoista, tässä muutama suuntaa-antava esimerkki.
|
Tarantulat, kaivautuvat lajit (fossioreaalit) Terraarion tyyppi: Syvä ja korkea terraario, jossa paksu maakerros (10–20 cm). |
 |
|
Tarantulat, maassa elävät lajit (terrestriaaliset) Terraarion tyyppi: Matala mutta leveä terraario, tärkeintä riittävä pohjapinta-ala. |
 |
|
Tarantulat, kiipeilevät lajit (arboreaaliset) Terraarion tyyppi: Korkea ja kapea terraario, jossa pystysuuntaisia piilopaikkoja ja oksia. |
 |
|
Skorpionit Terraarion tyyppi: Matala mutta leveä terraario, tärkeintä riittävä pohjapinta-ala. |
|
|
Kummitussirkat Terraarion tyyppi: Korkea terraario, jossa paljon oksia ja kiipeilymahdollisuuksia. |
 |
|
Rukoilijasirkat Terraarion tyyppi: Korkea terraario, jossa paljon oksia ja kiipeilymahdollisuuksia. |
|
| Kovakuoriaisen toukat Terraarion tyyppi: Matala, syväpohjainen terraario, jossa paksu lehtipuumultapohja. Ohjemitat pienille / keskikokoisille toukille: 30 × 20 × 20 cm Esimerkkejä: Eudicella sp., Mecynorrhina sp., Dorcus sp. |
 |
|
Kovakuoriaiset Terraarion tyyppi: Korkeahko ja runsaskasvuinen terraario, jossa runsaasti kiipeilyä ja lehtikerrosta. |
 |
|
Maakotilot Terraarion tyyppi: kotilot kiipeilevät terraarion jokaisella pinnalla. |
|
|
Maalla elävät erakkoravut Terraarion tyyppi: Leveä ja korkeahko terraario. Vesialue tai iso vesikuppi voi olla tarpeen. |
 |
Pohjamateriaalit
Pohjamateriaali eli substraatti valitaan aina lajin luonnollisen elinympäristön ja käyttäytymisen mukaan. Oikein valittu pohja tukee eläimen hyvinvointia, mahdollistaa lajityypillisen käyttäytymisen ja auttaa säilyttämään sopivan kosteustasapainon terraariossa.
Kosteiden alueiden lajeille, esimerkiksi sademetsäskorpionit, kaivautuvat tarantulat ja monet tuhatjalkaiset
Sopivia materiaaleja: Kookoskuitu, lannoittamaton turve, lehtimulta / metsämaa, sammaleet, hienojakoinen kuorike, hiekan ja turpeen seos (esim. 50/50), laho puu (esimerkiksi kuoriaisille tai tuhatjalkaisille)
Ominaisuuksia: Pitää hyvin kosteutta, ei paakkuunnu kovaksi, mahdollistaa kaivautumisen, estää homekasvustoa sopivassa kosteudessa
Kuivien alueiden lajeille, esimerkiksi aavikkoskorpionit, kuivien alueiden tarantulat
Sopivia materiaaleja: Pölytön, hienorakeinen hiekka, kookoskuitu, vermikuliitti - tai kaikkien näiden sekoitus.
Ominaisuuksia: estää liiallista kosteuden kertymistä, muistuttaa aavikko- tai kivikkoympäristöä, ei pölise
Kaivautuville lajeille, monet tarantulat, tuhatjalkaiset, kuoriaisten toukat
Sopivia materiaaleja: kookoskuitu, lannoittamaton turve tai multa, lehtikarike, maatuva lehtikerros tai kaikkien näiden sekoitus
Ominaisuuksia: Alustan tulee olla syvää (väh. 10–15 cm), tiivistettävää mutta ei liian kovaa, jotta eläin voi rakentaa käytäviä ja koloja turvallisesti
Kiipeilevät lajit, jotka munivat pohjamateriaalin sekaan: jotkut kummitussirkat, kovakuoriaiset
Sopivia materiaaleja: Kookoskuitu, hienojakoinen kaarnahake, vermikuliitti, turve, lehtikarike tai näiden seos
Ominaisuuksia: Pohjamateriaalia tarvitaan useampi sentti. Materiaalin tulee säilyttää kosteutta, mutta olla helposti puhdistettavaa ja turvallista herkille munille.
Kiipeilevät lajit, jotka munivat rakenteisiin tai kasveihin, kuten rukoilijasirkat, jotkut kummitussirkat
Sopivia materiaaleja: Ohut kerros kookoskuitua, kaarnahaketta tai vermikuliittia – ei oleellista muninnan kannalta
Ominaisuuksia: Pohjan merkitys on lähinnä kosteustasapainossa ja puhdistettavuudessa. Pystyrakenteet ja tiheä kasvillisuus tärkeämpiä kuin pohja.
Piilopaikat ja sisustus
Lähtökohtaisesti kaikki lajit tarvitsevat piilopaikkoja. Piilo voi lajikohtaisesti olla korkkikaari, puupala, kivi tai tiheä oksisto. Koristekasveja voi käyttää tarpeen mukaan, mutta ne eivät ole useimmille lajeille välttämättömiä - toki ne tekevät terraariosta mukavamman näköisen. Jotkin lajit (esim. kummitussirkat) myös syövät kasveja, jolloin esimerkiksi tuuhea vadelmanoksa lehtineen toimii jo itsessään sekä ruokana, että piilona.
Kasveja
Kasvit, kuten kultaköynnös ja muratti, tarjoavat kiipeilypaikkoja, näkösuojaa. Elävät kasvit auttavat myös kosteuden ylläpidossa, jos siihen on tarvetta. Vältä teräviä tai helposti murenevia kasveja. Monet lajit myös syövät kasveja, jolloin tekokasvit ovat oiva ratkaisu.
Lämpötila ja valaistus
Useimmat lajit eivät tarvitse UV-säteilyä. Lämpö tuotetaan tarpeen mukaan joko lämpölampulla, -matolla tai muulla ratkaisulla. Suuri osa selkärangattomista ei normaalissa huonelämmössä kaipaa erillistä lämmitystä. Itse asiassa lämpötilan nosto kiihdyttää eläinten aineenvaihduntaa ja täten lyhentää niiden elinikää. Tärkeää on aina selvittää kyseisen lajin olosuhteet luonnossa ja matkia mahdollisimman pitkälle niitä.
- Tutustu lämpölamppuihin TÄÄLLÄ >
- Tutustu muihin lämmitysratkaisuihin TÄÄLLÄ >
- Tutustu terraariolamppuihin TÄÄLLÄ >
Kosteus ja juomavesi
Ilmankosteus riippuu lajista: aavikkolajien terraarion tulee olla kuiva ja hyvin tuulettuva, kun taas trooppiset lajit vaativat korkeaa ilmankosteutta, jota ylläpidetään sumuttamalla terraariota käsin, tai asentamalla terraarion sumutusjärjestelmä.
Monet selkärangattomat eivät tarvitse erillistä vesikuppia, vaan säännöllistä terraarion sumuttelua - lajit juovat vetensä usein pisaroista. Vaihteluja toki on - esimerkiksi erakkoravut kaipaavat erillisen, kookkaan vesialueen - ja esimerkiksi pienet tarantulat voivat hukkua vesikuppiin.