Harjasgekko
Tieteellinen nimi: Correlophus ciliatus ( Ennen: Rhacodactylus ciliatus)
Englanniksi: New Calenoian Crested Gecko, Eyelash gecko, crested gecko
Harjasgekkoa pidettiin sukupuuttoon kuolleena, mutta vuonna 1994 herpetologit Robert Seipp ja Friederich W. Henkel löysivät Uudesta Kaledoniasta liskon, joka osoittautui kauan kadoksissa olleeksi harjasgekoksi. Tämä iloinen löytö aikaansai harjasgekon maailmanvalloituksen, ja se on noussut erittäin suureen suosioon terraarioharrastajien keskuudessa.
Terraario-oloissa laji saattaa saavuttaa yli kymmenen vuoden iän.
Kokoa liskolle kertyy 125 - 175 mm, naaraat ovat usein uroksia kookkaampia.
Epävirallinen suomenkielinen nimi "Harjasgekko" on vakiintunut käyttöön. Lajia kutsutaan myös "cilliksi".
Terraario
Minkälainen terraario?
Terraarioksi soveltuu parhaiten sivuluukuilla ja hyvällä ilmanvaihdolla varustettu lasinen terraario. Vanha akvaario ei ole ihanteellisin, sillä ilmanvaihdon kannalta se ei oikein tahdo toimia ja lisko voi pitää uhkaavana yläpuolelta tapahtuvia hoitotoimenpiteitä. Lisäksi, kun kyseessä on kiipeilevä laji kuten harjasgekko, ei akvaario ole muodoltaankaan ihanteellinen.
Terraarion koko
Tämä laji kiipeilee mielellään, joten terraarion tulee olla korkea. Jonkinlainen minimikoko on 60x60x100 cm.
Harjasgekko voidaan asuttaa yksin. Mikäli päädyt useampaan liskoon, on syytä huomioida, että täysikasvuiset koiraat eivät tule keskenään toimeen, Naaraita voidaan pitää samassa terraariossa useitakin.
Terraarioihin voit tutustua täällä >
Pohjamateriaali:
Käytä turvallista, pölytöntä materiaalia. Kaarnahake, lannoittamaton turve, tai näiden sekoitus on luonnollisen näköinen.
Pohjamateriaalit terraarioihin löydät täältä >
Sisustus
Somisteeksi voit käyttää oksia, kiviä, juurakoita, kasveja, kaarnanpaloja ja muita omaakin silmääsi miellyttäviä elementtejä. Harjasgekko kiipeilee paljon ja mielellään, joten sille tulee tarjota mahdollisuus kiipeilyyn oksien, tasojen, kasvien ja muiden virikkeiden avulla.
Kasveja
Terraarioon voi laittaa aitoja, piikittömiä ja myrkyttömiä kasveja, joita ei ole käsitelty torjunta-aineilla. Valitse nopeakasvuisia tai vahvarunkoisia lajeja, tai päädy tekokasveihin, sillä ne kestävät liskon kiipeilyharjoitukset paremmin.
Tutustu aitoihin kasveihin TÄÄLLÄ >
Tutustu tekokasveihin TÄÄLLÄ >
Vinkki! Monet akvaariokasvitkin soveltuvat kosteaan terraarioon. Lue artikkelimme aiheesta >
Lämpötila
Huoneenlämpö on riittävä terraarion yleislämpötilaksi, lisäksi tarvitaan lämmittelypaikka. Lämpö ei saa kohota yli 27 asteen. Lisäksi on tärkeää, että lisko voi itse hakeutua lämpimämpään tai viileämpään. Terraariokäyttöön tarkoitettuja lämmitysratkaisuja on markkinoilla paljon. Suositeltavinta on aina pyrkiä toteuttamaan terraarion olosuhteet mahdollisimman lähelle sitä, mitä ne luonnossakin ovat. Tästä syystä terraarion lämpölähteenä voi käyttää lämpölamppua, sillä luonnossakin lämpö tulee ylhäältä, auringosta. Muita vaihtoehtoja ovat esimerkiksi keraamiset lämmittimet ja lämpömatot – tai eri vaihtoehtojen yhdistely. Yöksi terraarion lämpö saa laskea 18-22 asteen paikkeille.
Tarkkaile lämpötilaa lämpömittarilla niin terraarion viileämmässä, kuin lämpimämmässäkin kohdassa säännöllisesti.
Tutustu lämpölamppuihin TÄÄLLÄ >
Tutustu muihin lämmitysratkaisuihin TÄÄLLÄ >
Valaistus
Harjasgekko on aktiivisimmillaan hämärällä ja öisin, joten se saa luonnossakin kohtuullisen vähän UVB-säteitä auringosta. Jonkinlainen valaistus terraariossa on kuitenkin hyvä olla vuorokausirytmiäkin tukemaan. Valaistukseksi voidaan laittaa matalatehoinen UVB-valo – se voi olla hyödyllinen myös D-vitamiinin synteesiä varten. Sopiva valaistusaika 12 h / vrk.
Tutustu terraariolamppuihin TÄÄLLÄ >
Kosteus
Sopiva suhteellinen ilmankosteus terraariossa on noin 70-80%, joten terraariota joko sumutellaan pari kertaa päivässä, tai sinne asennetaan ajastimella toimiva sumutusjärjestelmä. Pohjan tulee silti pysyä kuivana.
Sumutetuista pisaroista Harjasgekko juo vetensäkin. Siitä huolimatta sille on hyvä tarjota matalareunainen vesiastia. Myös linnun juoma-automaatti, "Dripper"-automaatti tai jopa jyrsijän juomapullo voivat toimia.
Ruokinta
Harjasgekko syö sekä hyönteisiä että hedelmiä. Aivan pienet poikaset syövät usein pääasiassa hyönteisiä. Poikasillekin tarjotaan hedelmiä ja hedelmäsoseita joka toinen päivä. Kasvaessaan liskon ruokatottumukset muuttuvat, aikuisena se syö yhtä paljon hyönteisiä kuin hedelmiäkin.
Hyönteisruoaksi sopivia ovat sirkat, kärpäset, torakat, perhoset, kulkusirkat ja muut pienet selkärangattomat. Ruokahyönteiset on hyvä ruokkia laadukkaalla ja vitamiinipitoisella ravinnolla, jotta lisko saisi mahdollisimman korkealaatuisia hyönteisiä syödäkseen. Jauhomatoja ei suositella kovan kitiinikuorensa takia lainkaan, ne voivat aiheuttaa näille ruoansulatukseltaan herkille liskoille suolitukoksen.
Eri hyönteisissä on erilaiset ravintoarvot, lisäksi arvot vaihtelevat mm. elinolosuhteiden mukaan. On siis hyvä tarjota tarjota mahdollisimman monipuolisesti erilaisia hyönteisiä. Ravintoarvoltaan hyviä hyönteisvaihtoehtoja ovat torakat, joissa on kohtuullisesti rasvaa (noin 5-7 %) ja runsaasti proteiinia (noin 20-35 %). Sirkoissa rasvaa on noin 6 %, proteiinia jopa 60-70 %. Kaikkia erilaisia hyönteisiä saa toki antaa, on hyväkin vaihdella ruokaa mahdollisimman paljon.
Lisko on poikasena hyvä ruokkia hyönteisillä 4-7 kertaa viikossa ja hedelmillä joka toinen päivä. Aikuinen ruokitaan hyönteisillä ja hedelmillä 3-5 kertaa viikossa
Sopivia hedelmiä ovat periaatteessa kaikki, lukuun ottamatta sitrushedelmiä. Erityisen maistuvia ovat banaani, päärynä, mango sekä runsaasti kalsiumia sisältävä aprikoosi. Kaupassa myytäviä hedelmäsoseita käytettäessä suosi mahdollisimman vähän lisättyä sokeria ja lisäaineita sisältäviä tuotteita. Mitä monipuolisemmaksi ruokavalion saat, sen parempi.
Pese kaikki hedelmät huolellisesti ennen tarjoamista, jotta vältetään torjunta-aineiden jäämät.
Kaikki ruoat tulee tarjoillessa pölyttää kalkki-vitamiinijauheessa lisäksi pari kertaa viikossa kalkkijauheessa.
Myymälästämme löydät elävät ruokahyönteiset. Yhteystietomme >
Tutustu lisäravinteisiin TÄÄLLÄ >
Terveys ja hyvinvointi
Nahanluonti: Harjasgekko luo nahkansa säännöllisesti. Tarkista, että nahka irtoaa kokonaan, erityisesti varpaista, hännästä ja liskon ”piikeistä”.
Käytös: Terve lisko on aktiivinen, syö hyvin ja liikkuu normaalisti. Epänormaali käytös, kuten ruokahaluttomuus, letargia tai laihtuminen, voi olla merkki sairaudesta
Käsittely: Periaatteessa mikään terraarioeläinlaji ei ole sylilemmikki, joten eläimen käsittely ei sinällään ole erityisen suositeltavaa. On kuitenkin hyvä, että eläin tottuu käsittelyyn yleisten hoitotoimenpiteiden helpottamiseksi ja vaikkapa eläinlääkärissä asiointia silmällä pitäen. Anna liskolle aikaa tottua uuteen ympäristöönsä viikon tai parin ajan ennen käsittelyharjoitusten aloittamista.
Käsittele liskoa aina varovasti, äläkä koskaan nosta sitä hännästä, sillä harjasgekko tiputtaa häntänsä erittäin herkästi. Toisin kuin eräillä muilla liskolajeilla ei menetetty häntä kasva harjasgekoille takaisin. Tämä lähinnä kosmeettinen haitta ei kuitenkaan millään lailla häiritse liskon elämää, vaan se pystyy liikkumaan ja toimimaan yhtä lailla ilman häntäänsäkin.
Hygienia: Huolehdi aina hygieniasta käsitellessäsi gekkoa tai sen tarvikkeita. Matelijat voivat kantaa salmonellabakteeria.
Sukupuolet ja lisääntyminen
Sukupuolten tunnistaminen:
Täysikasvuisilla, yli vuoden ikäisillä yksilöillä sukupuolet erottaa vertailemalla eläinten hännäntyviä: uroksella takajalkojen väliin, hännän tyveen, muodostuu hemipeniksen aiheuttama kohouma. Naaraalla tätä kohoumaa ei ole.
Harjasgekot lisääntyvät terraario-oloissa kohtuullisenkin helposti. Lisääntymiseen valittavan naaraan tulee painaa vähintään 34 g. Yleensä sopiva lisääntymisikä alkaa eläinten täytettyä kaksi vuotta.
Ennen lisääntymistä on naaraan kalkinsaannista huolehdittava, sillä muninta verottaa naaraan kalkkivarastoa.
Liskot pidetään erillään ja yhdistetään parittelun ajaksi. Parittelu tapahtuu yöllä ja saattaa olla kiivasta. Uros siirretään omaan terraarioonsa reilun kuukauden kuluttua.
Naaraalle on hyvä tarjota muninta-astia munintaa varten. Pohjalle laitetaan lannoittamatonta turvetta tai vermikuliittia paksuhko kerros. Materiaali pidetään kosteana.
Naaras munii yleensä kaksi munaa kerrallaan, 3-6 viikon välein. Munat on hyvä siirtää pois muninta-astiasta ja hautoa terraarion ulkopuolella vermikuliitissa, noin 26 asteen lämmössä. Munia ei saa kääntää eikä heilutella, siirtämisessä tulee olla varovainen. Haudonta-aika on lämpötilasta riippuen 55-80 vuorokautta. Lämpötila ei vaikuta munissa kehittyvien poikasten sukupuoleen.
Poikaset ovat kuoriutuessaan 5-7 cm pituisia. Ne on hyvä majoittaa omiin pikkuterraarioihinsa, jotta jokaisen yksilön kehittymistä voidaan yksilöllisesti seurata. Ensi-ateriaksi soveltuvat pienen pienet sirkat, ruokaeläinten kokoa nostetaan sitä mukaa kun poikaset kasvavat.
Tutustu haudonta-astioihin täällä >
Tutustu haudonta-materiaaleihin täällä >
Mukavia hetkiä harjasgekkosi seurassa!