YLEISTÄ BAKTEEREISTA

Yleisesti vedessä ja kalojen elimistössä esiintyy paljon bakteereita kuten Aeromonas-, Pseudomonas-, Columnaris- ja Flexibacter– sukujen bakteereja. Hyväkuntoisille kaloille bakteereista ei ole haittaa. Mikäli kalan yleiskunto heikkenee esimerkiksi stressin vuoksi, se voi altistua sisäisille ja ulkoisille bakteeri-infektioille. Myös loistartunnat aiheuttavat usein bakteeritulehduksia, sillä loiset rikkovat kalan ihon jolloin bakteeri pääsee  kalaan käsiksi.
Oireita on paljon erilaisia. Tyypillisesti kalan iholle ilmestyy vaaleita kerrostumia, mutta myös veripilkkuja, haavaumia tai painaumia voi näkyä kalan iholla, evissä, peräaukolla ja kiduskansissa. Oireet voivat vaikuttaa loistartunnalta, joten mikäli loisiin tarkoitettua hoitoainetta on koetettu ilman tulosta, saattaa kyseessä olla bakteeri-infektio.

EVÄRUTTO

Evärutto on kaikkialla esiintyvien vesibakteerien, kuten Vibrio- Aeromonas- ja Pseudomonas-sukuisten bakteerien aiheuttama tulehdus. Taudin puhkeamisen mahdollistaa kalan alentunut yleiskunto, joka saattaa olla seurausta esimerkiksi sopimattomista vesioloista tai muista stressiä aiheuttavista olosuhteista. Jotta taudin paraneminen on mahdollista, tulee kalan perushoito tarkistaa ja mahdolliset puutteet korjata.
Sairaus ei kuitenkaan katoa pelkällä olosuhteiden muokkauksella, lisäksi kaivataan bakteerisairauksiin tarkoitettu hoitoaine.
OIREET
Evärutolle tyypillinen oire on evien reunoissa esiintyvä harmaanvalkea samennus, sekä evien syöpyminen ulkoreunoistaan. Mikäli sairautta ei hoideta, voi syöpyminen jatkua evien tyveen asti, jolloin eväruodot jäävät paljaiksi esille. Tyveen asti tuhoutunut evä ei enää kasva ennalleen.
HOITO
Eväruttoa hoidetaan bakteereita vastaan tarkoitetulla itsehoitoaineella. Hoitoainetta laitetaan mahdollisimman pian ensimmäisten oireiden ilmaannuttua. Akvaarioliikkeistä saatavilla itsehoitaineilla eväruton eteneminen voidaan useimmiten pysäyttää. Tärkeää on tarkistaa ja tarvittaessa muuttaa kalan olosuhteita.

SUURUTTO

Suuruttoa aiheuttavat kalan iholla elävät Flavobacterium columnare-bakteerit, joille terveet kalat ovat vastuskykyisiä. Kalan yleiskunnon huonontuessa esimerkiksi stressin vuoksi kala voi kuitenkin sairastua vakavasti.
OIREET
Ensioireina vaaleat punareunaiset laikut tai läiskät suun ympärillä. Taudin levitessä tulehdusalue laajenee aiheuttaen pumpulia muistuttavaa kasvustoa. Mikäli sairaus pääsee etenemään kiduksiin asti, kidusten kudosta tuhoutuu ja kalalle tulee hapenpuute. Evätkin voivat oireilla eväruttoa vastaavalla tavalla.
HOITO
Bakteereita vastaan tarkoitettu hoitoaine.

KALATUBERKULOOSI

Kalatuberkuloosi voi ilmetä monissa muodoissa. Sairastuneiden kalojen vatsa on tyypillisesti kuopalla, kalat kieltäytyvät syömästä, kalojen silmät pullistuvat ulospäin, iholle ilmaantuu haavaumia. Evät rispaantuvat, iholle ilmestyy kyhmyjä ja viallisia suomuja. Tauti johtuu Mycobacterium-suvun bakteerien aiheuttamasta infektiosta, joka on tarttuva.

Oireiden aktivoitumiseen löytyy yleisimmin syy kalojen olosuhteista. Stressi, aliravitsemus, ylikansoitus ja huono vedenlaatu ovat yleisimpiä olosuhdevirheitä. Koska kalatuberkuloosi etenee kalan kuolemaan asti eikä tautiin ei ole parantavaa hoitoainetta, on oireilevat kalat poistettava akvaariosta ja lopetettava asiallisesti.
Taudin puhkeamisen jälkeen kaikki säiliössä olevat esineet on desinfioitava perusteellisesti akvaariokäyttöön tarkoitetulla desinfiointiaineella.
Muista hygienia, kun käsittelet sairastunutta kalaa tai akvaariovettä. Osa mykobakteereista voi levitä myös ihmisiin ja aiheuttaa hankalaa ihottumaa.

UIMARAKKOTULEHDUS

Bakteerien aiheuttaman uimarakkotulehduksen oireena on kalojen tasapainohäiriöt ja normaalista poikkeava uima-asento. Voi näyttää siltä, että kalan on vaikea pysyä paikallaan, vaan se ajautuu joko ylös tai alas, joutuen koko ajan korjaamaan suuntaansa. Mikäli kala ei muutamassa päivässä näytä parantuvan, on se poistettava akvaariosta ja lopetettava asiallisesti.

SIENI-INFEKTIOT

Sieni-infektiot on helppo tunnistaa kaloista vanupallomaisista muodostelmista. Näkyvä sieni-infektio on kuitenkin hyvin usein vain toissijainen infektio, jonka varsinainen aiheuttaja on ihovaurio. Ihovaurio voi olla seurausta onnettomuudesta, iholoisista tai esimerkiksi kalan limakalvoa ja ihoa tuhoavasta bakteeri-infektiosta, joka vaatii oman hoitoaineensa.

Sieni-infektio voi vapauttaa myrkyllisiä metaboliitteja, eli aineenvaihduntatuotteita, kalan elimistöön. Tästä syystä sieni-infektiokin on syytä hoitaa sieniin tepsivällä hoitoaineella. Mikäli akvaariossa on samaan aikaan käynnissä esimerkiksi bakteeritulehduksen hoito, varmista henkilökunnaltamme, että eri hoitoaineita voi käyttää altaassa samaan aikaisesti.

PILKKUTAUTI

Pilkkutautia kutsutaan myös valkopilkkutaudiksi. Sen aiheuttaa Ichthyophthirius multifilis -loinen, jolla on useita kehitysvaiheita. Loinen lisääntyy altaan pohjalla: se koteloituu ja jakautuu parveilijoiksi. Parveilijat uivat vedessä ja sopivan isännän löytyessä porautuvat kalan ihoon – jolloin iholle ja eviin ilmestyvät taudille tyypilliset valkoiset pilkut.

Kun loinen on kiinnittyneenä kalaan, sitä ei käytännössä saada tapettua, koska kalan limakalvo suojaa sitä. Hoitoaineet tehoavat sen sijaan parveilijoihin, ja parveilijat kuolevat myös, jos ne eivät kahdessa vuorokaudessa löydä isäntää. Kun parveilijat eliminoidaan vedestä oikeanlaisella hoitoaineella, tauti saadaan vähitellen taltutettua koko akvaariosta.

OIREET
Pieniä, valkoisia pilkkuja kalan iholla ja evissä. Taudin edetessä evät voivat halkeilla, ja pitkälle edenneenä tauti voi syövyttää evät kokonaan pois.

HOITO
Käytä pilkkutautiin tarkoitettua hoitoainetta, joka tappaa parveilijat. Tauti etenee nopeasti, joten hoito kannattaa aloittaa heti, kun ensimmäiset pilkut havaitaan. Sairastuneita kaloja ei yleensä kannata siirtää erilliseen altaaseen, koska koko akvaario – myös ne kalat, joissa ei vielä näy pilkkuja – on syytä hoitaa samaan aikaan.

Akvaarion veden lämpötila vaikuttaa loisen elinkaareen. Lämpötilan nosto muutamalla asteella nopeuttaa elinkaarta ja voi siten nopeuttaa loisesta eroon pääsyä, kunhan varmistetaan, ettei vesi käy kaloille liian lämpimäksi. Noin 24 °C vedessä loisen kasvaminen kalan ihossa kestää tyypillisesti 10–14 vuorokautta. Kun pilkut ovat hävinneet, hoitoa jatketaan vielä noin viikon ajan.

SAMETTITAUTI

Makean veden samettitaudin aiheuttaa Oodinium pillularis-kasvisiimaeliö, merivedessä taudin aiheuttaja on Oodinium ocellatum.

OIREET
Taudin ensioireena on kalojen hankaaminen itseään esineisiin, mutta ulkoiset merkit taudista voi havaita vasta kun tartunta on runsasta. Tällöin kalan ihoon muodostuu pieniä, noin 0,3 mm:n kokoisia kellertäviä pisteitä. Yleisimmin tartunta alkaa kalan evistä ja leviää sen jälkeen muualle kalan kehoon. Taudin ulkoisena merkkinä kalat näyttävät kuin tomusokerissa pyöritellyiltä, niiden iholla on samettimainen pinta. Taudin edetessä kalan silmät muuttuvat sameiksi ja limakalvoa irtoaa.

HOITO
Tautiin on olemassa hoitoaineita muutamaltakin eri valmistajalta. Hoitoaineiden antaminen tulee aloittaa mahdollisimman pian ensimmäisten oireiden ilmaannuttua. Sairastuneita kaloja ei hyödytä siirtää erilliseen altaaseen, sillä koko akvaario – myös ne kalat, joissa ei vielä ole ulkoisia merkkejä – on syytä hoitaa samaan aikaan.

ANKKURIMADOT

Ankkurimadot ( Lernaea ) voivat kasvaa 20 mm pitkäksi. Niitä kutsutaan madoiksi, mutta ne kuuluvat äyriäisten sukuun. Niitä esiintyy yleensä lammikoissa, mutta ne voivat päätyä luonnonvaraisten kalojen mukana akvaarioihinkin.

OIREET
Ankkurimatotartunta voi aiheuttaa infektioita ja sekundaarisen sieni- tai bakteeri-infektion riskin. Ankkurimadot voi nähdä paljaalla silmällä kalan iholla.

HOITO
Ankkurimatojen poistamista pinseteillä ei suositella, sillä ankkurimato on kiinnittynyt päällään syvälle kalan ihon alle. Jos loinen revitään irti, sen pää jää kalan ihon alle. Tästä voi seurata hankalasti hoidettava tulehdus. Ankurimatojen häätö suoritetaan tähän sopivalla hoitoaineella.

KIDUS- JA IHOLOISET

Kidus- ja ihomatoja on useita erilaisia, tyypillisimpiä ovat Gyroctylus- , Dactylogyrus- tai Monocoelium-suvun loiset.

OIREET KIDUSLOISISSA
Kidusmatoja kantavalla kalalla on hengitysvaikeuksia. Kala voi pitää kiduksia avoinna, sen kidukset voivat turvota ja ne verestävät, lisäksi voi ilmetä yhteenkasvua ja kiduksista erittyvää ylimääräistä limaa. Kalojen ruokahalu on olematonta ja kalojen ulosteet voivat muuttua väriltään valkoiseksi. Kalan laihtuessa sen yleiskunto laskee, jolloin se on alttiina saamaan muitakin tauteja.
Huomioitavaa on, että hengitysvaikeuksiin on muitakin syitä kuin kidusmadot. Jotkin muut taudit, vahingoittuneet kidukset, hapenpuute akvaariovedessä tai ammoniakkimyrkytys voivat myös olla syynä hengitysvaikeuksiin.

OIREET IHOLOISISSA
Täysikasvuiset iholoiset elävät kalan iholla. Loiset synnyttävät eläviä poikasia (lukuun ottamatta Dactylogyrus-suvun lajeja, jotka esiintyvät ensijaisesti kalojen kiduksissa). Toukkien on löydettävä isäntäkala 48 tunnin kuluessa, mutta kuolleesta kalasta poistuneet loiset voivat lämpötilasta riippuen selviytyä jopa 10 päivää ilman isäntäkalaa.
HOITO
Monet loiset voivat lisääntyä nopeasti. Onkin hyvä reagoida mahdollisimman pian ja lisätä altaaseen sopiva loisten karkottamiseen tarkoitettu hoitoaine.

SISÄLOISET

Kaloissa esiintyy useita eri lajien sukkulamatoja. Ne elävät toukkina ja täysikasvuisina loisina kalojen suolistossa ja sisäelimissä. Näistä koukkupäämato Camallanus cotti, sekä hiusmadot Capillaridae sp., ovat tunnetuimmat.

OIREET
Pieninä määrinä sukkulamadot eivät häiritse kalojen elämää juurikaan, mutta ne voivat ärsyttää ja/tai rikkoa suolen tai sisäelimien seinämiä, josta saattaa seurata esimerkiksi bakteerien aiheuttamia tulehduksia.
Sukkulamatotartunnassa kalat laihtuvat hyvästä ruokinnasta huolimatta. Parvikalat eristäytyvät.  Yksittäiset kalat makaavat altaan pohjalla ja tekevät pyöriviä liikkeitä. Kalat erittävät toisinaan valkoisia limaisia ulosteita, sillä loiset vahingoittavat suolen seinämää, joka sitten erittyy ulosteen mukana. On huomioitava, että limaiset, valkoiset ulosteet voivat myös olla merkki väärästä ruokavaliosta tai tulehduksesta.

HOITO
Tarkka lajitunnistus eri sukkulamadoista onnistuu vain mikroskooppisella tutkimuksella. Poikkeuksena noin 2 cm pituisiksi kasvavat Camallanus madot, jotka elävät kalan suolistossa. Ne aiheuttavat usein kalojen vakavan laihtumisen, mutta myös vatsaontelon turpoaminen on mahdollista. Camallanus madot työntyvät usein näkyvästi esiin kalan peräaukosta, josta ne on helppo tunnistaa.
Loisia vastaan on olemassa hoitoaineita, kysy lisätietoa henkilökunnaltamme.

REIKÄTAUTI

Reikätaudin aiheuttavat spironucleus- tai protoopalina-suvun siimaeliöt. Tietyissä olosuhteissa kalan suolistossa elävien siimaeläinten lisääntyminen kasvaa. Ne kilpailevat kalojen kanssa kivennäisaineista, jolloin kala kärsii kivennäisainevajeesta. Vastauksena tähän puutteeseen kala tuottaa mineraaleja omasta luukudoksestaan. Koska kalan päässä on suurin luuaines, juuri tässä tapahtuu massiivinen luuston pieneneminen, joka näkyy reikinä. Sillä välin siimaeliöt siirtyvät lähemmäksi ihon pintaa – reikien pohjalle. Aikaisemmin tautia pidettiin puhtaasti näiden siimaeliöiden aiheuttamana, mutta itse asiassa tauti on yhdistelmä mineraalien puutetta ja siimaeliöiden massiivista lisääntymistä.
Heisimadot, sukkulamadot, kalatuberkuloosi ja aliravitsemus voivat yhtä lailla johtaa reikien muodostumiseen.

HOITO
Lisää veden mineraalipitoisuutta. Toistaiseksi reikätautia on havaittu vain erittäin pehmeässä vedessä. Taudin hoitoon on olemasssa oma hoitoaineensa.