Typen kierto kertoo, miten tehokkaasti hyödylliset bakteerit hajottavat kalojen jätökset ja muun orgaanisen aineksen turvallisiksi yhdisteiksi akvaariossa ja lammessa. Seuraamalla typen kierron arvoja, joihin kuuluvat ammoniakki, nitriitti ja nitraatti, saat selkeän kuvan vedenlaadusta ja bakteerikannan toimivuudesta. Erityisesti uusissa altaissa ja lammikoissa ammoniakki- ja nitriittipiikit ovat mahdollisia ja voivat olla hengenvaarallisia kaloille. Typen kierron testit auttavat havaitsemaan nämä muutokset ajoissa ja pitämään ympäristön vakaana.
Valikoimastamme löydät nopeat liuskatestit sekä tarkat nestetestit, jotka sopivat sekä akvaarioiden että puutarhalammikoiden vedenlaadun seurantaan. Säännöllinen mittaaminen on paras tapa ehkäistä ongelmia ja pitää kalat hyväkuntoisina ympäri vuoden.
Typen kierto on akvaarion ja lammen biologisen tasapainon perusta. Se kuvaa prosessia, jossa kalojen jätökset, ylimääräinen ruoka ja muu orgaaninen aines hajoavat vaiheittain erilaisiksi typpiyhdisteiksi, joita hyödylliset bakteerit hajottavat edelleen turvallisempaan muotoon.
1. Ammoniakki (NO3)
Ensimmäisessä vaiheessa orgaaninen aines hajoaa ammoniakiksi, joka on myrkyllistä kaloille jo pieninä pitoisuuksina. Tämä tapahtuu heti, kun altaassa tai lammikossa on eloperäistä kuormitusta — esimerkiksi pohjalle jääänyttä ruokaa, lahoavia kasvien osia tai kalojen jätöksiä.
2. Nitriitti (NO2)
Tämän jälkeen Nitrosomonas-bakteerit muuttavat ammoniakin nitriitiksi. Nitriitti on myös myrkyllistä kaloille, sillä se häiritsee hapen kuljetusta vereen. Tämän vaiheen aikana typenkierrossa saattaa esiintyä ns. “nitriittipiikki”.
3. Nitraatti (NO3)
Seuraavaksi Nitrobacter-bakteerit hajottavat nitriitin nitraatiksi, joka on paljon vähemmän haitallista ja toimii kasveille tärkeänä ravinteena. Liian korkea nitraattipitoisuus voi kuitenkin aiheuttaa leväongelmia ja pitkäaikaisena stressiä kaloille.
Kun bakteerikanta on kehittynyt, veteen muodostuu jatkuva kierto: kalojen ulosteet, lakastuneet kasvien osat ja muu orgaaninen jäte muodostavat edelleen ammoniakkia, mutta se muuttuu nitriitiksi ja edelleen nitraatiksi lähes huomaamatta. Tällöin altaan tai lammikon sanotaan "kypsä". Jos bakteeritasapaino kuitenkin joskus häiriintyy — esimerkiksi liian perusteellisen suodattimen puhdistuksen ja liiallisen vedenvaihdon tai huomattavan lämpötilavaihtelun seurauksena, typen kierto voi hetkellisesti pettää ja veden laatu heikentyä.
Typen kierron ymmärtäminen ja säännöllinen mittaaminen on yksi tärkeimmistä keinoista pitää kalat ja koko vesiekosysteemi hyvässä kunnossa.
Ammoniakki on erittäin myrkyllistä kaloille ja voi aiheuttaa stressiä, kidusvaurioita ja kuolemia jo pieninä pitoisuuksina. Sitä kertyy erityisesti uuden altaan tai lammen käynnistysvaiheessa, kun veden ns. "hyvä bakteerikanta" ei vielä ole kehittynyt kunnolla. Siksi ammoniakin mittaaminen on tärkeää.
Ammoniakki (NH3) ja ammonium (NH4) ovat molemmat typen yhdisteitä ja osa akvaarion ja lammen typensidontaprosessia. Niiden välinen ero on kuitenkin tärkeä ymmärtää, sillä vain toinen niistä on vaarallinen kaloille.
Ammonium on ionisoitunut muoto, jota kasvit voivat käyttää ravinteena. Pieni määrä ammoniumia kuuluu normaaliin typen kiertoon eikä ole haitallista.
Korkea ammoniumpitoisuus vedessä kertoo kuitenkin, että hyödyllisten bakteerien määrä on liian pieni tai olematon — tyypillistä etenkin altaan tai lammen käynnistysvaiheessa.
Ammoniumia syntyy esimerkiksi:
Vaikka ammonium itsessään ei ole erityisen vaarallista, se voi muuttua myrkylliseksi ammoniakiksi, jos veden pH nousee yli 7:n tai lämpötila kohoaa. Siksi myös ammoniumpitoisuuden seuraaminen on tärkeää.
Ammoniakki on kalojen kannalta vaarallisin typpiyhdiste, ja jo hyvin pienet pitoisuudet (0,02 mg/l) voivat vahingoittaa kalojen kiduksia ja limakalvoja. Ammoniakki syntyy, kun ammonium muuttuu varauksettomaan muotoonsa esimerkiksi veden pH:n tai lämpötilan noustessa.
Ammoniakin määrään vaikuttavat:
Miksi tämä ero on tärkeä?
Jotkin testit mittaavat ammoniakin ja ammoniumin yhteenlasketun määrän, joten pH:n ja lämpötilan tunteminen auttaa arvioimaan, kuinka suuri osa tuloksesta on oikeasti vaarallista ammoniakkia.
Säännöllinen testaus ja vedenlaadun seuranta on tärkeää etenkin uusissa altaissa ja lammikoissa, joissa bakteerikanta ei ole vielä kehittynyt.
| pH-arvo | Ammoniumin osuus (NH4) | Ammoniakin osuus (NH3) | Riski kaloille |
|---|---|---|---|
| 6,5 | n. 99 % | n. 1 % | Matala — yleensä turvallinen |
| 7,0 | n. 96 % | n. 4 % | Seurattava |
| 7,5 | n. 90 % | n. 10 % | Kohonnut riski |
| 8,0 | n. 80 % | n. 20 % | Vaarallinen pitoisuus mahdollinen |
| 8,5 | n. 65 % | n. 35 % | Korkea riski kalojen terveydelle |
Nitriitti estää hapen sitoutumista kalan vereen, mikä voi aiheuttaa hapenpuutetta ja kalakuolemia. Nitriittiä esiintyy etenkin altaan tai lammen kypsymisvaiheessa tai jos bakteeritoiminta on häiriintynyt. Nitriitin tulisi aina olla 0 mg/l.
Nitraatti ei ole pieninä määrinä vaarallista, mutta sen liiallinen kertyminen kuormittaa kaloja ja voi aiheuttaa leväongelmia. Säännöllinen testaus ja vedenvaihdot pitävät arvon hallinnassa. Tavoitearvo useimmissa altaissa ja lammikoissa on alle 25 mg/l.
Ensimmäinen toimenpide on vedenvaihto, joka laimentaa haitallisia aineita. Varmista myös suodatuksen toimivuus. Uusissa altaissa tai lammikoissa bakteeritiivisteet voivat auttaa käynnistämään biologisen tasapainon nopeammin.
Kyllä. Vaikka tasapaino olisi hyvä, lämpötilan vaihtelut, runsas ruokinta tai levänkasvu voivat aiheuttaa piikkejä ammoniakissa tai nitriitissä. Testaamalla arvot säännöllisesti ongelmat havaitaan ennen kuin ne ehtivät vaikuttaa kaloihin.
Kyllä, suurin osa typen kierron testeistä sopii molempiin.
Vinkki: Lammikoissa veden lämpötila ja biologinen aktiivisuus vaihtelevat vuodenaikojen mukaan — siksi testaaminen keväällä ja kesällä on erityisen tärkeää.