Akvaarion vedenkovetusaineet

KH ja GH ovat molemmat veden kovuuden mittayksiköitä, mutta ne kuvaavat eri asioita ja vaikuttavat akvaarion tasapainoon eri tavoin.

GH (General Hardness / yleiskovuus) kertoo veden kokonaismineraalipitoisuudesta — käytännössä siitä, kuinka paljon vedessä on kalsiumia (Ca) ja magnesiumia (Mg). Nämä mineraalit ovat elintärkeitä monille akvaariossa eläville organismeille. Kalat ja selkärangattomat tarvitsevat niitä mm. luuston, kuoren tai suomujen muodostamiseen ja aineenvaihduntaan. GH vaikuttaa myös kasvien ravinteiden saantiin ja yleiseen veden kemialliseen tasapainoon. Esimerkiksi monet afrikkalaiset kirjoahvenet ja elävänä synnyttävien hammaskarppien lajit viihtyvät kovemmassa vedessä, jossa GH-arvot ovat korkeammat, kun taas pehmeän veden kalat, kuten kiekkokalat ja monet tetrat, menestyvät paremmin matalassa GH:ssa.

KH (Carbonate Hardness / karbonaattikovuus) puolestaan mittaa veden puskurointikykyä eli sitä, kuinka hyvin vesi pystyy vastustamaan pH:n muutoksia. KH muodostuu pääasiassa karbonaateista ja bikarbonaateista, jotka toimivat “puskurina” ja pitävät pH-arvon vakaana. Kun KH-arvo on riittävän korkea, pH ei heilahtele helposti, vaikka altaassa tapahtuisi muutoksia (esim. vedenvaihto, ruokinnan lisääntyminen tai biologisen toiminnan vaihtelut). Jos KH on liian alhainen, pH voi vaihdella nopeasti, mikä on stressaavaa kaloille ja voi aiheuttaa sairauksia tai jopa äkkikuolemia.

Lyhyesti:

• GH = kuinka paljon mineraaleja vedessä on.

• KH = kuinka vakaana veden pH pysyy.

Molemmat arvot liittyvät toisiinsa: GH kertoo veden perusmineraalitasosta ja KH siitä, kuinka hyvin vesi kestää muutoksia. Siksi ne on tärkeää mitata ja säätää yhdessä. Sopivat arvot riippuvat akvaarion kalastosta ja kasvilajeista.

Veden GH:n ja KH:n ymmärtäminen ja hallinta auttaa ehkäisemään monia yleisiä ongelmia, kuten pH:n romahtamista, stressiä kaloilla ja kasvien heikkoa kasvua. Säännöllinen mittaaminen ja tarvittaessa vedenkovetusaineiden tai pehmentämiskeinojen käyttö auttavat pitämään arvot vakaana ja altaan tasapainossa pitkällä aikavälillä.

KH- ja GH-arvot ilmoitetaan useimmiten joko saksalaisina kovuusasteina (dH) tai mg/l -yksikköinä. Näiden arvojen avulla voidaan arvioida veden mineraalipitoisuutta ja pH:n puskurointikykyä — eli sitä, onko vesi pehmeää, keskikovaa vai kovaa. Optimaaliset arvot vaihtelevat eri kalalajien ja akvaariotyyppien mukaan, mutta seuraavat suuntaa-antavat tasot auttavat hahmottamaan perusluokitusta:

GH (yleiskovuus)

• 0–4 dH: erittäin pehmeä vesi

• 4–8 dH: pehmeä vesi

• 8–12 dH: keskikova vesi

• 12–18 dH: kova vesi

• 18+ dH: erittäin kova vesi

KH (karbonaattikovuus)

• 0–3 dH: heikko puskurointikyky - pH-arvo voi heilahdella herkästi

• 4–8 dH: kohtalainen puskurointikyky - useimmille trooppisille kaloille sopiva alue

• 9+ dH: vahva puskurointikyky - veden pH pysyy hyvin vakaana

Erittäin pehmeä vesi on tyypillistä esimerkiksi sademetsäbiotoopeille ja monille trooppisille pehmeän veden kaloille, kuten kiekkokaloille, Apistogramma-suvun kääpiökirjoahvenille ja monille tetralajeille. Kovempi vesi sopii taas erityisesti afrikkalaisille kirjoahvenille, elävänä synnyttäville hammaskarpeille (kuten miljoonakalat) sekä monille kotilo- ja rapulajeille, jotka tarvitsevat mineraaleja kuoren muodostamiseen.

KH-arvon tulisi useimmissa akvaarioissa olla vähintään 3–4 dH, jotta pH-arvo pysyy vakaana eikä heilahtele äkillisesti. GH-arvo riippuu enemmän kalastosta ja biotoopista — siksi veden kovuuden säätäminen on tärkeää, jos haluat jäljitellä lajityypillisiä olosuhteita ja välttää stressiä kaloilla.

Säännöllinen KH- ja GH-mittaus on helppo ja tehokas tapa varmistaa, että vedenlaatu pysyy vakaana ja sopivana akvaarion asukkaille.

Liian pehmeä vesi voi aiheuttaa pH:n heilahtelua, mikä rasittaa kaloja ja saattaa johtaa sairasteluun tai jopa kuolemiin. Lisäksi kasvit ja kotilot voivat kärsiä mineraalien puutteesta, mikä näkyy esimerkiksi huonona kasvuna tai kuoren rapautumisena. Siksi veden kovuutta kannattaa seurata ja tarvittaessa säätää sopivalle tasolle.

Veden kovuutta voidaan nostaa vedenkovetusaineilla, jotka sisältävät kalsiumia, magnesiumia ja muita mineraaleja. Aineita on saatavilla eri muodoissa — jauheina, tabletteina ja nesteinä. Ne liukenevat veteen ja lisäävät sen puskurointikykyä, jolloin myös pH pysyy vakaampana. Joissain tapauksissa voidaan käyttää myös korallihiekkaa tai erityisiä suodatinmateriaaleja.

Eri kalalajit ovat sopeutuneet elämään erilaisissa vesiolosuhteissa — jotkut viihtyvät pehmeässä ja happamassa vedessä, toiset taas kovassa ja emäksisessä. Veden GH-, KH- ja pH-arvoilla on suuri merkitys kalojen hyvinvoinnille, lisääntymiselle ja värien kirkkaudelle. Jos veden arvot eivät vastaa kalalajin luontaisia elinolosuhteita, seurauksena voi olla stressiä, sairauksia tai lisääntymisen estyminen.

Hyvä tapa selvittää oikeat arvot on tarkistaa kalalajin alkuperäinen elinympäristö ja sen mukaiset veden arvot. Esimerkiksi trooppiset jokikalat kuten monet tetrat ja kiekkokalat viihtyvät pehmeässä, lievästi happamassa vedessä, kun taas afrikkalaiset kirjoahvenet tarvitsevat usein kovempaa ja emäksisempää vettä.

Sivuiltamme löydät hoito-ohjeita videoineen eri kalalajeista, joissa kerrotaan myös lajikohtaiset suositusarvot veden kovuudelle ja pH:lle. Ohjeet kalojen hoitoon löydät tästä linkistä >

Kyllä. Kovuutta voi nostaa esimerkiksi korallimurskan avulla, joka liukenee hitaasti ja puskuroi vettä luonnollisesti. Pehmeämmän veden saa aikaan esimerkiksi käänteisosmoosilaitteella tai catappa-tuotteilla.

Useimmat tuotteet vaikuttavat heti liuetessaan veteen. Jo muutamassa tunnissa kovuus ja pH voivat kohentua tavoitetasolle. On kuitenkin suositeltavaa säätää arvoja maltillisesti ja mitata veden parametrit säännöllisesti, jotta vältetään liian nopeita muutoksia.

Kyllä, mutta muutokset tulee tehdä asteittain. Liian nopeat muutokset voivat stressata kaloja ja kasveja, vaikka arvot olisivatkin lopulta oikeat. On hyvä mitata KH ja GH aina säätämisen yhteydessä ja tehdä tarvittaessa useampi pienempi muutos yhden suuren sijaan.

Kyllä. Kasvit tarvitsevat tiettyjä mineraaleja, kuten kalsiumia ja magnesiumia, kasvaakseen hyvin. Liian pehmeä vesi voi johtaa ravinnepuutoksiin, kun taas liian kova vesi voi hidastaa joidenkin herkkien lajien kasvua. Useimmat akvaariokasvit viihtyvät kohtuullisen kovassa vedessä.

Kyllä voi. Vedenkovetusaineita voidaan käyttää yhdessä vedenparannusaineiden ja bakteeritiivisteiden kanssa. Aineiden yhteensopivuus on yleensä hyvä, mutta ohjeita kannattaa aina noudattaa ja lisätä aineet mieluiten eri aikaan vedenvaihdon yhteydessä.

Joissain tapauksissa kyllä. Esimerkiksi vesikilpikonnat ja jotkut sammakkoeläimet hyötyvät mineraalipitoisesta vedestä, joka tukee kuoren tai ihon terveyttä. On kuitenkin tärkeää tarkistaa, että veden kovuus pysyy kyseisen eläinlajin sietorajojen sisällä.